Mainos

Lukijat kertovat: Näin onnistuimme elämäntapamuutoksessa

Jonkun herätti sydänkohtaus, toisen suvun diabetes, kolmannen poistuminen sorvin äärestä. Muun muassa tällaisia motivaattoreita Studio55.fin lukijat nimesivät elämäntapamuutoksilleen aihetta koskeneessa kyselyssä. Lue, millaisin keinoin ihmiset ovat saavuttaneet niin fyysisesti kuin henkisesti paremman olon.

Sydänkohtaus herätti, meditointi sai sykkeen alas

Sain sydänkohtauksen 48-vuotiaana. Syynä verisuonen seinämän repeämä ja siitä seurannut verisuonten supistelu. Luetaan sepelvaltimotauteihin, mutta harvinaisempi Suomessa, yleisempi Etelä-Euroopassa. Vaikka olen ikuinen laihduttaja, piti nyt ottaa elämäntapamuutos tosissaan.

Olen lisännyt kasviksia ja marjoja ruokavalioon. Ensin en uskaltanut liikkua rajusti, mutta aloitin varovaisesti. Sairaskohtauksen pelko jäi voimakkaana mieleen ja välillä talvella tuli myös masennus. Stressi on yksi pahimmista sairauksien aiheuttajista ja rupesin selvittämään päätäni meditoimalla. Alkuun leposykkeeni oli 80–70, nyt 56–65 ja katson tuon ihan meditoinnin ansioksi.

Tupakka jäi

Elämäntapamuutokseni tapahtui vuonna 2010, kun vihdoin pääsin tupakanpoltosta eroon. Tämä oli elämäni paras päätös ja muutokset ovat olleet valtavat, esim. yskä, hengästyminen, väsymys poistuivat. Maku/hajuaisti on parantunut, rahallinenkin säästö on positiivista.

Eläkkeelle jääminen antoi potkua

Olen ikäni tehnyt kaksivuorotyötä, työvuosia kertyi 42 vuotta. Työni oli istumista erilaisten koneiden ääressä. Välillä haettiin vain vedos koneelta ja asiakkaiden kanssa neuvottelua ja heidän hakua aulasta. Painoin 83 kiloa kun jäin 2009 pois töistä, ja nyt 2015 painan 65 kiloa.

Pikkuhiljaa paino rupesi putoamaan. Kävelen paljon ja pyöräilin koko talven. Pyörälenkit ovat jopa yli 20 kilometriä pitkiä, samoin kävelylenkit. Ilmeisesti aineenvaihduntani muuttui, kun elämä ja ruokailutavat muuttuivat säännöllisiksi. Työpaine jäi pois. Syönyt olen aina hyvin, monipuolisesti. Ruokavaliooni kuuluu nykyisin paljon kalaa, broileria, rahkaa, marjoja ja monipuolista viljaa, siemeniä. Myös herkuttelen. Pidän leipomisesta.

Painoni alkoi pudota heti, kun jäin töistä eikä ole palautunut entisiin lukemiin. Voin hyvin, ei ole verenpainetta eikä ylimääräistä sokeria. Kaikki sanovat, että minulle sopii eläkkeelle jääminen.

”Alku oli hankalaa varsinkin kyläillessä”

Tein elämäntapamuutoksen reilu kolme vuotta sitten. Olin usein sairaana ja olo oli jatkuvasti huono. Käytin terapeuttisia jauheita ja tiukkaa ruokavaliota, joilla sain suoliston kuntoon. Lopetin sokerin, viljan ja maitotuotteiden käytön. Tällä hetkellä käytössäni on maitotuotteista voi, luonnonjogurtti, juusto ja kerma. Sokeria en syö ollenkaan (mahdollisesti piilosokeria joissain tuotteissa) ja ruisleipää satunnaisesti. Punainen liha jäi myös pois sekä lihaleikkeleet.

Alku oli tietysti hankalaa varsinkin kyläillessä, koska yleensä tarjolla oli aina makeaa ja vehnätuotteita, mutta kieltäydyin aina niistä. Nykyisin ruokavalion noudattaminen menee rutiinilla, kasviksia, kalaa, kanaa, marjoja ja hedelmiä. Teen itse porkkanamehua ja smoothieita. Ei edes tee mieli sokeria. Täytyy vaan tehdä päätös epäterveellisten ruokien välttämisestä ja pitäytyä kiinni siinä.

Salille, metsään ja tapahtumiin

Olen aina ollut jossain määrin kiinnostunut liikunnasta ja kasvispainotteisesta ruuasta, mutta vasta viime vuosina on minulla ollut mahdollisuus käydä esim. salilla neljä kertaa viikossa, kerätä kymmeniä litroja marjoja metsästä ja pensaista ja tehdä niistä aamupuurot ja smoothiet, käydä kulttuuritapahtumissa ja kaiken maailman kissanristiäisissä lähes päivittäin. Osin varmaan tämän ansiosta minulla ei ole mitään kremppoja tai vaivoja – pystynpä tekemään vielä spagaatinkin hotsalilla. Lisäksi olen tutustunut suureen joukkoon erilaisia ihmisiä.

Kannattaa liikuttaa itseään, sillä kuten Jari Sarasvuo kerran esitelmässään totesi, ihmisessä ei ole yhtään osaa, jota ei ole tarkoitettu käytettäväksi. Viime viikolla kun kannoin talvirenkaita autosta vajaan, kannoin samaan aikaan kaksi rengasta. Eivätpä ole menneet painonnostotreenit hukkaan! Tosin matkaa oli vain 20 metriä. Nyt suunnittelen vielä pienimuotoista yritystoimintaa, kun energiaa riittää.

Ruokavalio remonttiin, lisää liikuntaa

Tein ruokavalioon täysremontin. Voi vaihtunut rypsiöljyyn, sokeri minimiin, samoin suola. Kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttöä olen lisännyt huomattavasti, myöskin liikuntaan on tullut muutos. Kuntosali, vesijuoksu, voimistelu ja sauvakävely ovat säännöllisesti mukana. Painoa olen pudottanut 11kg vuoden alusta. Oloni on energinen ja hyvä.

Nämäkin muutokset auttoivat

Iltasyöminen 1/3 pienemmäksi.

Vaihdoin voisilmän kaurapuurossa rypsiöljyyn.

Olen jättänyt karkit.

Leivon leivän itse, en syö ostoleipää ollenkaan

Aamulla aina kaurapuuro ja marjoja.

Paljon enemmän kasviksia ja hedelmiä.

Lisäsin lautaselle runsaasti salaattia ja aloin jumppaamaan.

Olen alkanut syömään kalaöljykapseleita.

Lopetin herkkujen syömisen arkisin.

Alakin vaihtui

Olen aina ollut ”iso” eli lihava, ja vajaa viisi vuotta sitten kolmannen lapsen jälkeen tajusin olevani todella pahassa kunnossa. Päätin muuttaa elintapani kokonaan. Hiljalleen askel kerrallaan olen edennyt kohti terveempää elämää ja nyt olen yli kuusikymmentä kiloa kevyempi.

Alan vaihdos tuli samalla, koska koin etten voi enää olla kondiittori, koska arvoni ja asenteeni on täysin eri. Valmistun piakkoin terveysvalmentajaksi ja personal traineriksi. Matkaa painon puolesta on vielä, mutta henkisesti olen jo perillä.

Alkoholi jäi

Vielä muutamia vuosia sitten alkoholi kuului isona osana elämääni ja hallitsi sitä aika kokonaisvaltaisesti. Löydettyäni nykyisen mieheni aloin ymmärtämään, että on elämällä muutakin tarjottavaa, ja pienien vastoinkäymisten jälkeen luovuin alkoholista kokonaan. Tilalle tulivat urheilu ja matkustelu sekä terveellinen ruokavalio.

Elämä on ihanaa ja tasapainoista nykyään. Selkärangasta jo tulevat nykyisin valinnat, ja keho kyllä muistuttaa levon tarpeesta. Jokaisen pitäisi löytää se oma kultainen keskitie. Se, mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Pitää olla armollinen itselleen. Kun kaatuu, niin pitää vaan nousta ja jatkaa. Olen kiitollinen itse joka päivä ja onnellinen pienistäkin asioista.

Uuteen nousuun kuntoutuksessa

Päivittäinen ulkoiluttaja eli uskollinen koirakaveri kuoli alkuvuodesta ja liikunta yksin tuntui niin turhalta, että se jäi pariksi kuukaudeksi. Maaliskuussa olin työpaikan tukemassa Aslak-kuntoutuksessa, jossa sain liikunnan takaisin elämääni. Opin sauvakävelemään ja liityin juuri kuntosalijäseneksi! Kolme kertaa reipasta liikuntaa viikossa.

Tavoitteena puolimaraton

Muutama vuosi sitten sokeriarvot oli koholla, joten muutin ruokailutottumukseni ja aloin liikkumaan. Ensin kävelyä ja pyöräilyä ja paino putosi pikkuhiljaa. Sitten alkoi kuntosalilla käynti ja lihaskuntoharjoittelut. Pian huomasin myös mielen positiivisemmaksi, vaikka talousongelmat rasittivat elämää. '

Nälkä kasvoi syödessä, joten tänä vuonna, kun täytin 60, päätin treenata puolimaratoniin. Nyt on käynnissä 3 kertaa viikossa juoksuharjoittelu sekä kuntosalitreeni. Syksyllä on tarkoitus juosta puolimaraton.

Miehen kanssa yhdessä

Mieheni kanssa teimme yhteisen päätöksen käydä kuntosalilla 2–3 kertaa viikossa. Talvella hiihtoa useampina päivinä, kesällä pyöräilyä. Lisäksi tansseissa käymistä. Ruokavaliota olemme myös keventäneet pikku hiljaa. On kiva, kun rinnalla on ihminen, joka pyrkii samoihin tavoitteisiin. Toisen tuki on ehdoton.

Liikuntatavoite joka viikolle

Kolesterolini mitattiin ensimmäistä kertaa, kun olin 34-vuotias. Se oli silloin 6,8. Aloitin elämäntaparemontin. Jätin sokerin pois kahvista. Käytän vain rasvatonta maitoa. Liikun enemmän. Tavoitteena kuluttaa liikunnalla (pyöräily, sauvakävely, hiihto) aina vähintään 1000 kcal/vko.

Vyötärönympärys edelleen 84 cm, eli 4 cm pitäisi vielä lähteä. Nyt 12 vuotta myöhemmin kolesteroli 5,5. Paino ei juuri ole laskenut, mutta rasvaa on lähtenyt. Syön erittäin vähän lihaa. Manteleita, pähkinöitä, parsakaalia kuluu päivittäin.

Henkinen muutos

Ajattelen positiivisemmin ja murehdin vähemmän. Hymyilen, ja se tarttuu lähipiiriin. Se ei ole vaikeaa, vain mielen hallintaa.

Laite motivoi

Sain aktiivisuusrannekkeen, ja sen myötä alkoi lenkkeily. Melkein joka aamu on lenkki ja askeleiden ym. tietojen seuranta pitää mielenkiinnon yllä. Samalla tullut kuntoa lisää.

Joogasta iso apu

Minulla on sukurasituksena 2-tyypin diabetes, äitini on ollut reilusti ylipainoinen ja kaikki sukuni naiset. Olen taistellut kiloja vastaan koko ikäni. Olen sitä mieltä, että lapsuudesta tulee ruokailu- ja liikuntamallit. Äitini lohduttaa ja lohdutti ruualla... Siitä on vaikea päästä eroon.

Olen taistellut kiloja vastaan vuosia. Lasten synnyttyä oma keho oli vähemmän tärkeä ja pikkuhiljaa painoni nousi. Päätin valokuvia itsestäni katsellessa ja kun kuulin veljeni sairastuneen diabetekseen, että minun on pakko ryhdistäytyä.

Lähdimme yhdessä mieheni kanssa kuntosalille ja teimme siitä yhteisen jutun. Nyt olemme reilut pari vuotta mieheni kanssa kuntoilleet yhdessä. Minä lenkkeilen uimahallille ja mieheni tuo treenikassin. Käymme kuntosalilla ja uimassa 2–3 kertaa viikossa.

Lisäksi ihastuin namaste-joogaan ja jäin koukkuun. Huomasin reilun puolen vuoden joogailun jälkeen, että niska-hartiajumi ja oikean käden puutuminen helpottavat.  Harmi, että televisiosta ei tule nykyään mitään jumppaa tai joogaa. Millaiset kansanterveydelliset vaikutukset sillä voisi olla?

Lisäksi olen lisännyt liikuntaa pikkuhiljaa arkeen. Olen pyöräily töihin viitisen vuotta ja nyt jopa läpi talven. Sain painon putoamaan noin 10 kg, mutta kaikista iloisin ja tyytyväisin olen yhteisistä hetkistä, jotka vietämme perheen kanssa liikkuessa. Olen palkinnut itseäni uusilla vaatteilla ja ulkomaan matkoilla ja huomattavasti mukavampi katsella niitä valokuvia reissulta.

Lannistava palaute ja löysä nahka surettavat

Monta kertaa laihdutettuani ja nivelrikon ja selän madaltumisen hankittuani kipujen kera, mielialamuutokset, työstä luopuminen – näiden kaikkien saaminen kroppaani sai oloni karmeaksi. Joten ruokapäiväkirjaa täyttämään ja lautasmallia käyttämään, enemmmän lenkille. Siitä se sitten lähti, kun päätös oli tehty. 114kg, nyt 72kg reilu kaksivuotta myöhemmin. Ja jatkuu. Vihdoin minäkin opin, että iloisin mielinkin voi paino voi laskea.

Muiden suhtautuminen painonlaskuun on tosi vaihtelevaa, valitettavasti suuri osa kommentteja: syötkö mitään, oletpa kuihtunut, oletko sairas, älä vaan enempää laihduta, ennen olit paremman näköinen, ei sinusta ole enää mitään jäljellä ym... Yksi ainoa kehuva kommentti on tullut: olet laihtunut ja hyvän näköinen.

Murheitakin tulee: nahka roikkuu ja rinnat, tyhjä nahka vyötärössä asti. Vatsanahka alhaalla roikkuu, kutiaa, kirvelee. Eli minua ympäröi roikkuva nahka, eipä oo kivan näköistä, mutta kaikesta huolimatta oloni ja jaksaminen on nyt todella parempi.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.