Mainos

Lue kertomuksia isovanhemmuudesta!

Studio55-sivuilla vierailleet kertoivat tarinoita isovanhemmuudestaan.

He myös vastasivat kysymykseen siitä, ovatko he hyviä isovanhempia. Ja kyllähän he olivat! Näin esimerkiksi nimimerkki famu kuvaili hyvää isovanhempaa lapsen näkökulmasta:

–Hyvä isovanhempi on semmoinen, joka osaa hullutella, voipa ottaa jopa pieniä riskejäkin ja saattaa olla vähän yllätyksellinenkin! Mutta joka antaa minun olla lapsi ja oma itseni, antaa minun leikkiä mutta on innostuneena läsnä. Hyvä isovanhempi ei pelkää minua. Ei edes ihan pienenä kylvettäessään minua. Eikä hyvä isovanhempi pelkää myöskään rutistuksia. Isovanhempi saattaa livauttaa sekaan joitakin pieniä "isompiakin" asioita saunajuttuja kertoessaan tai iltasatuja tulkitessaan. Isovanhempi on yksi minun parhaista kavereistani. Hän antaa ymmärtää, että häneen voi turvautua vaikka mitä tapahtuisi. Hän osaa olla kiitollinen kaveruudestamme - rakkaudestamme.

Yhdessäolo nousi monen kirjoituksessa tärkeäksi seikaksi.

–Olen läsnä, annan aikaani lapsenlapsilleni . Jäin vuorotteluvapaalle, jotta 1-vuotiasta ei tarvitsisi viedä päiväkotiin. Hoidan häntä äidin jatkaessa opiskeluaan. Hoidan molempia lapsenlapsiani, jos vanhemmat tarvitsevat omaa ja yhteistä aikaa. Osaan myös sanoa ei, jos en jaksa tai minulla on omia menoja. Siitä, että sanon myös ei, on tyttäreni minua kiittänyt. Hänelle ei tule sitä tunnetta, että käyttää minua hyväkseen, nimimerkki mummu kirjoitti.

–Näin romani-isoäitinä rakkaus lapsenlapsiin on erikoisen suuri. Romanien keskuudessa lapset ovat erikoisasemassa ja heistä pitää huolta koko suku – ja niinpä niistä lapsenlapsistakin. Itse olen saanut olla jo 20 vuotta mummuna, ja olen aina valmiina jos he tarvitsevat minua. Taivaan isän siunausta kaikille isovanhemmille ja nauttikaa lapsenlapsistanne, nimimerkki mummu59 toivotti.

On iloista huomata, että isovanhemman ja lapsenlapsen suhteen ei tarvitse päättyä lasten kasvamiseen.

–Tyttären pojat ovat jo minua pitempiä, mutta meillä on yhä läheiset välit. Paljon luin heille ääneen, kun he olivat pieniä, sylittelin ja halasin. Nuorempi pojista totesi joskus yhteisellä mökkireissulla yöpetillä köllötellessämme, että "mummo sinulla on kuumat silmät". Aikani asia mietittyäni kysäisin pojalta "näkyykö niissä rakkaus sinua kohtaan?" "Näkyy!" oli vastaus. Isompi pojista, mummoansa jo puoli metriä pitempi, yöpyy meillä kerran viikossa koulureissuillaan. Iltaisin annan hänen otsalleen iltapusun, vaikka kuulenkin leikkisän valituksen "hui, otsa kastuu". Yhdessä katsomme elokuvia, niistä olenkin paljon oppinut nuorten kautta. Nuoremman pojan kanssa on tullut tavaksi matkustaa pohjoiseen 1–2 kertaa vuodessa. Viime syksynä kaksin vietetty viikon patikkareissu Lapissa oli ylivetokokemus, ei reipasta lapsenlasta parempaa reissukaveria voisi olla! nimimerkki irmeli kuvaili.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.