Linnun väri toimii signaalina

Lintuja Koivisto ei kuitenkaan juuri nähnyt ulkoiluretkellään.

"Yhden tikan näin", Koivisto raportoi.

Liekö syynä pilvinen ilma, kun Koiviston näköpiiriin ei osunut muita yksilöitä. Syynä ei ainakaan voinut olla harjaantumaton lintusilmä, sillä mies on tarkkaillut siivekkäitä lapsuudesta asti.

"Olen ollut lintuharrastaja noin kolmevuotiaasta asti tai niin kauan kuin muistan."

Linnuissa Koivistoa viehättää muun muassa kaunis ulkonäkö. Linnut ovat Koiviston mielestä esteettisesti kivoja ja värikkäitä, kuin pieniä taideteoksia.

"Mitä vanhemmaksi on tullut, sen enemmän on ryhtynyt miettimään syy-seuraus-suhteita. Tarkoitusten selvittäminen kiinnostaa yhtä enemmän ja on tavallaan jäänyt lapseksi, kun kysyy koko ajan miksi."

Väri on välttämätön ominaisuus

Esimerkiksi värit ovat "miksi"-kysymysten aiheita. Koivisto tietää, että jos lintu ei tarvitsisi väriä, se olisi väritön. Väri on siis välttämätön ominaisuus, Koiviston mukaan esimerkiksi siksi, että koiras tunnistaa samaan lajiin kuuluvan naaraan.

"Värit eivät ole lintuharrastajia varten. Joissakin linnuissa on jänniä yksityiskohtia. Esimerkiksi punatulkulla on valkoista väriä takapäässä. Väri toimii signaalina muille, kun lintu lähtee lentoon."

Urbanisoitumisen myötä joidenkin lintujen värit ovat muuttuneet. Esimerkiksi kaupungissa viihtyvä pulu on väriltään kirjava. Koiviston mukaan eriväriset linnut hämäävät luonnossa saalistajaa, sillä pedolle tulee väriskaalasta valinnanvaikeuksia.

Aika kuluu luonnossa retkeillen

Koivisto viihtyy vallan mainiosti kotikulmillaan Vantaan perukoilla, Klaukkalan rajalla. Siellä Korkeasaaren eläintarhan intendentin virasta eläkkeelle jäänyt mies hiihtelee ja ihailee luontoa. Korkeasaaressa hän piipahtaa nykyisin harvoin, eikä kaupunkiympäristö muutenkaan kiinnosta.

"Töissä ollessa jäi retkeilyaikaa käyttämättä, joten nyt hiihdän, patikoin ja kävelen mielelläni lähiympäristössä. Täällä on kaikenlaista nähtävää, toissapäivänä näin ilveksen jäljet."