Mainos

Lilli naamioituu punaiseen nenään ja lähtee sairaalaan − minkä ihmeen takia?

Pienten potilaiden suut vääntyvät hymyyn, kun sairaalavuoteen viereen ilmestyy kaksi höhlää klovnia. Sairaalaklovnit ry:n perustaja Lilli Sukula-Lindblom kertoo, mistä toiminnassa on kyse.

Perheenäiti ei enää pysty hillitsemään itseään. Sairaalahuoneen täyttää raikuva nauru ja perään kovaääninen tömäys, kun honottava äiti tippuu penkiltä lattialle. Vieressä lapsi seuraa tilannetta ihmeissään.

Sairaalaklovnit ry:n taiteellinen johtaja Lilli Sukula-Lindblom on hiljaa mielessään tyytyväinen. Jälleen yksi keikka on onnistunut.

− Sairas lapsi kokee usein, että on minun syytäni, että kaikki ovat maassa. On ihanaa, kun lapsi näkee vanhempiensa myös nauravan.

Idea syntyi Yhdysvalloissa

Sairaalaklovnit ovat tuoneet kymmenen vuoden ajan iloa pienten potilaiden, omaisten ja sairaaloiden henkilökunnan elämään. Toiminta juontaa juurensa New Yorkiin ja sirkustaiteilijaan nimeltään Michael Christensen.

Mies viihdytti sairastunutta veljeään ja huomasi, miten suuri vaikutus pienelläkin ilottelulla sairaalaympäristössä on sekä potilaaseen, henkilökuntaan että muihin läsnäolijoihin.

Vuonna 2000 teatteritieteen maisteri Lilli Sukula-Lindblom lähti New Yorkiin tutkimusmatkalle.

− Mietin, mitä opiskella isona, kun minut esiteltiin Michaelille sattuman kautta. Hän kiinnostui tavastani ajatella.

Sukula-Lindblom halusi tietää, miten sikäläinen sairaalaklovni-organisaatio oli rakennettu. Suomessa kun projektit tuppaavat rahan puutteessa katkeamaan lyhyeen kuin kanan lento. Hän alkoi opiskella aihetta sekä sairaaloissa tapahtuvan käytännön työn että toiminnan järjestämisen kautta.

− Kun palasin Suomeen, en välttämättä itse ajatellut, että minusta tulee klovni, vaan että alan järjestää toimintaa.

Pääosassa lapsi

Sittemmin on ehtinyt tapahtua paljon. Sukula-Lindblom toteutti visionsa laajentaa toiminta Suomeen. Vuonna 2001 perustettiin rekisteröity yritys Sairaalaklovnit ry. Käytännön taustatyön ohella Sukula-Lindblom veti lopulta punanenän myös omille kasvoilleen.

− Meillä on toimintaa kuutena päivänä viikossa ympäri vuoden. Klovneja on nyt 29, ja pian alkaa kymmenen uuden koulutus Oulussa, yhdistyksen taiteellinen johtaja kertoo.

Viimeisimpään koulutukseen haki sata klovniksi mielivää. Kaikki Sukula-Lindblomin mukaan hienoja artisteja, mutta silti vain kourallinen potentiaalisia.

− Tietty asenne on hyvin tärkeä. Töitä tehdään pareittain, joten tässä on oltava hyvä kollega sekä todella sensitiivinen eri tilanteissa. Pääosassa on joku muu kuin itse, eli lapsipotilas. Näitä ei ehkä tule ajatelleeksi estradeilla.

Kikatusta ja käkätystä

Tällä hetkellä noin 35 000 potilasta, omaista ja henkilökunnan jäsentä pääsee vuosittain osalliseksi sairaalaklovnien hulluttelusta. Yhdistyksen tavoite on laajentaa toimintaa kaikille lastenosastoille yliopistollisissa keskussairaaloissa.

Klovnit tulevat aina potilaiden huoneisiin asti, mikäli näin toivotaan. Työ perustuu improvisaatioon.

− Me laulamme, taiomme, hölisimme, mölisemme ja hassuttelemme. Kikatusta ja käkätystä on paljon. Huoneessa on kaksi pöljää, eli me klovnit, ja yksi fiksu, eli lapsi, Sukula-Lindblom kuvaa.

Klovnit toimivat apuna myös erilaisissa toimenpiteissä, jotka aiheuttavat pienissä potilaissa levottomuutta. Sukula-Lindblom on tyytyväinen, että yhteistyö sairaaloiden kanssa on alkanut toimia myös tällä tasolla.

− Lapsi esimerkiksi huutaa hysteerisesti, kun hänelle yritetään laittaa kanyylia. Saamme taiottua hänen ajatuksensa muualle. Olemme sairaalan arjessa mukana, mutta väistämme tarvittaessa myös syrjään.

Pienikin kohtaaminen on merkittävä

Sairaalaklovnin työ vaatii ammattitaidon ohella henkistä kanttia. Kaikkien lapsipotilaiden tarinat eivät pääty onnellisesti.

− Kyllä lapset jäävät mieleen; varsinkin ne, jotka eivät ole enää olemassa. Emme me silti ole sairaalassa suremassa. Jokaisessa lapsessa on terve puoli, ja sen kanssa olemme tekemisissä. Kuukausipalavereissa käymme töitä läpi: puhumme, itkemme ja nauramme.

Sairaalaklovnitoiminta saattaa näyttäytyä ulospäin pienimuotoisena. Sukula-Lindblom tietää asian todellisen laidan.

− Pelkkä meidän tapaamisemme käytävällä voi olla lapselle merkittävä kokemus. Toimimme tällä hetkellä Helsingin, Turun, Tampereen ja Kuopion yliopistollisissa sairaaloissa. Seuraavaksi laajennamme Ouluun.

− Helsingissä käymme Hyksin lasten- ja nuortensairaalassa kolmena päivänä viikossa ympäri vuoden. Siellä meitä osataan jo odottaa.

Studio55.fi/Jenni Kokkonen

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.