"Lapsemme kieltävät meitä tapaamasta lapsenlapsiamme"

Kaikki alkoi siitä, kun Eskon ja Marjan puhelin soi muutamaa päivä ennen joulua vuonna 2003. Soittaja oli kaksikon vävyn äiti. Hänen mielestään lasten perustamassa perheessä vanhinta poikaa kohdeltiin huonosti.

– Yhdeksänvuotiasta poikaa pompoteltiin, ja hänelle annettiin perheessä liikaa vastuuta. Hänen piti esimerkiksi saattaa pikkuveli kahdeksaksi kouluun, vaikka itse meni kymmeneen. Isovanhempien apukaan ei kelvannut. Olimme asiasta aivan samaa mieltä, se oli pojalle liian raskasta, Esko sanoo.

Vävyn äiti ehdotti, että Marja ottaisi asian puheeksi tyttärensä kanssa. Marja soitti tyttärelleen, mutta tytär suuttui neuvomisesta. Hän ilmoitti vanhemmilleen, ettei halua olla missään tekemisissä heidän kanssaan ja kielsi heiltä kaiken yhteydenpidon perheeseen.

– Sitten se meni sellaiseksi, että nuorempi tytär soitti ja ilmoitti, ettei hän tulekaan meille joulunviettoon. Myös hän lopetti yhteydenpidon meihin, Esko kertoo.

Välit poikki kaikkien lasten kanssa

Jouluisen konfliktin jälkeen Esko ja Marja kävivät tapaamassa lapsenlapsiaan näiden koulumatkalla. Lapset pyysivät heitä katsomaan jalkapallopelejään, mutta kentän laidalla tunnelma oli kylmä. Pariskunnan tytär teki selväksi, ettei heitä kaivattu näköpiirissä.

– Myös poikamme osallistui perheensä kanssa boikottiin. Hän oli ilmoittanut, että jos tulemme päiväkodin portin taakse, lapsia ei saa näyttää meille.

Yhtäkkiä Marjan ja Eskon kaikki kolme lasta olivat panneet välit poikki vanhempiinsa ja estivät isovanhempia näkemästä lapsenlapsiaan. Esko epäilee, että vanhin tytär oli saanut sisaruksensa mukaan toimintaan. Nuorimmasta tyttärestä ei kuulunut episodin jälkeen enää mitään.

– Sen jälkeen hän on tehnyt tohtorin väitöskirjan, mennyt kihloihin, avioitunut ja saanut lapsen. Meitä ei ole kutsuttu mihinkään, sanomalehdestä olemme lukeneet näistä. Emme ole koskaan tavanneet tyttäremme lasta.

"Toivossa on hyvä elää"

Pariskunnan poika ei jaksanut kauaa ylläpitää välirikkoa, sillä hänelle tuli vaimonsa kanssa avioero. Poika otti yhteyttä hyvin raskaan eron jälkeen saapumalla vanhempiensa oven taakse. Pojan ex-vaimo yritti saada lasten huoltajuutta itselleen, mutta oikeus päätyi yhteishuoltajuuteen. Sen jälkeen Marja ja Esko ovat saaneet tavata poikansa tyttäriä.

– He ovat viettäneet paljon aikaa kanssamme esimerkiksi kesämökillämme. On mahtavaa olla heidän kanssaan, ja myös he viihtyvät meidän kanssamme.

Marja ja Esko kokevat, ettei heillä ole mitään anteeksipyydettävää tyttäriltään. Vuodet ovat myös tehneet tehtävänsä, eikä pariskunnalla ole enää suurempaa halua selvittää koko asiaa. He lähinnä odottavat, että lastenlapset kasvavat täysi-ikäisiksi ja ovat oikeutettuja omiin päätöksiin. Toiveissa on, että lapsenlapsilla on silloin halua tavata isovanhempiaan.

– Toivossa on hyvä elää. Vanhin näistä lapsenlapsista on pian täysi-ikäinen, olemme tavanneet heidät viimeksi vuonna 2004. Tämä on ollut todella raskasta, Esko päättää.

Nimet on muutettu haastateltavien toiveesta.

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.