Mainos

Kirjailija: Nyky-Suomessa olisi kirveelle töitä

Metsänhoitajasta tuli kirjailija ensin henkilökohtaisen surun kautta ja sittemmin kiinnostuksesta ikivanhaan työkaluun.

Juha Maasola oli vuonna 2009 Tieto Finlandia -ehdokkaana kirjallaan Kirves. Metsänhoitajan työn ohella hän oli osallistunut erilaisten tietokirjojen tekemiseen, mutta sitten ikivanha työkalu alkoi kiinnostaa häntä niin paljon, että Maasola alkoi suunnitella siitä omaa kirjaa.

– Suomessa on ollut asutusta noin 10 000 vuotta. Siitä noin 9 900 vuotta kaikki metsätyöt tehtiin kirveellä. Sitten 1900-luvun alussa keksittiin pokasaha, ja puita alettiin kaataa sillä ja kirveellä. 1960-luvulla keksittiin moottorisaha, ja nyt viimeiset 20 vuotta puita on kaadettu hakkuukoneella.

Työkalujen kehitystahti on siis vain kiihtynyt.

– Seuraava vaihe on, että hakkuukonetta kuljettaa robotti, jolloin metsätöissä ei tarvita enää siihenkään miehiä.

Maasola pohtii, että huolimatta yhteiskunnan automatisoitumisesta ja ihmistyövoiman tarpeen pienentymisestä, meillä tuntuu olevan koko ajan vain enemmän kiire johonkin.

– Arvopohjamme on muuttunut siten, että vain miljoonan tienaamalla alkaa olla arvostettu. Kyllä nykyäänkin olisi kirveelle töitä ainakin arvopohjassa. Kirvesaikaan elämisen rytmi oli hitaampaa. Niistä ajoista nykypäivän ihmisellä voisi olla paljon oppimista, Maasola miettii.

Surutyö kirjaksi

Maasolan ensimmäinen kirja julkaistiin vuonna 1980. Suru jonka sain on tosikertomus rintasyövästä ja näin eräänlainen tietokirja, vaikkakin erittäin henkilökohtainen.

Maasola menetti vaimonsa Kaijan 1970-luvun puolivälissä tämän taisteltua neljä vuotta syöpää vastaan. Kirjassa Maasola käy läpi myös omia tuntemuksiaan vaimon kuoleman jälkeen.

– Hain vastauksia jäätävän pahaan oloon myös lukemalla psykologisia oppaita ja itämaista filosofiaa. Sen tyyppisen tietokirjan haluaisin kirjoittaa seuraavaksi.

Kirjoitusprosessi kesti toistakymmnetä vuotta

Maasola kertoo haluavansa kirjoittaa sellaisia kirjoja, jotka eivät ole vain tiedon syytämistä.

– Haluan kirjoittaa kirjoja, joista saisi rakennuspalikoita oman elämänsä muuttamiseen. Tietokirjassakin täytyy olla sanoma.

Maasola on hyvä esimerkki siitä, että hiljaa hyvä tulee. Hän kirjoitti Tieto Finlandia -ehdokkaaksi päätynyttä tietokirjaansa toistakymmentä vuotta muiden töiden ohella.

Oppia kirjoittamiseen hän haki muun muassa Oriveden opiston kirjoittajalinjalta. Muuten hän on itseoppinut kirjailija. Kysymykseen, voisiko meistä jokaisesta tulla halutessamme kirjailija, Maasola vastaa.

– Eikö se sanonta niin kuulu, että vain itseoppineet ovat oppineita, muut ovat opetettuja. Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla.

Studio55.fi/Piritta Palokangas

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.