Mainos

Karkotatko aikuiset lapset läheltäsi? Näistä merkeistä tiedät

Haluaisitko viettää enemmän aikaa aikuisten lastesi kanssa, mutta heille ei koskaan tunnu sopivan? Mistä voi olla kyse – entä voisiko tilannetta yrittää muuttaa?

Aikuisten lasten vanhemmat harmittelevat usein yhteisen ajan ja säännöllisen yhteydenpidon puutetta. Vanhemmasta voi tuntua, että on lapsensa elämässä tarpeeton ja ei-haluttu – paitsi silloin, kun lapset tarvitsevat jotain. Lapset voivat tuntua etäisiltä. Mielenterveysongelmainen tai päihteitä väärinkäyttävä lapsi voi olla vielä vieraampi.

Grandparents-sivuston haastatteleman psykologi Joshua Colemanin mukaan ilmiö on yleinen ja viimeisen 50 vuoden aikana tapahtuneiden, useiden yhteiskunnallisten muutosten tulosta. Yksi perustavaa laatua oleva muutos tapahtui 1960-luvulla, kun lapsista tuli asia, jonka ympärille perheet rakentuivat. Lapsista kasvatettiin yksilöitä, jotka kyseenalaistivat auktoriteetin. 

Toinen iso muutos oli avioerojen yleistyminen. Colemanin mukaan vanhempien ero varhaislapsuudessa tai myöhemminkin voi olla äärimmäisen vahingollista lapsen ja toisen vanhemman suhteelle. Toinen vanhempi voi kääntää jopa aikuiset lapset toista vastaan. 

Onko väleissänne särö?

Yhteiskunnallisista muutoksista huolimatta isät ja äidit voivat myös itse toiminnallaan työntää lapsia kauemmas, eivätkä tietenkään aina tarkoituksella. Jos huomaat aikuisen lapsesi käyttäytyvän seuraavasti, kannattaa myös oma käytös tarkistaa:

  • Hän soittaa sinulle harvoin – ja jos soitat hänelle, voi häneltä viedä päiviä vastata.
  • Yhteisten suunnitelmien teko lapsesi kanssa on hankalaa. Ystäville hänellä toisaalta näyttää olevan aikaa.  
  • Lapsesi ei kerro sinulle juurikaan elämästään. Yleisin vastaus minkä saat, on: ”kaikki ok.”
  • Jos annat rakentavia kommentteja, yleensä kuulet vain puuskahduksia – vaikka antamasi palaute olisi vain lapsesi parhaaksi.
  • Teit kaikkesi lapsesi puolesta, mutta hän ei tee oikeastaan mitään sinun. Ongelmasi tuntuvat nolottavan tai ärsyttävän häntä ja sinun voinnistasi vähät välitetään.
  • Lapsesi saattaa kommentoida luonnettasi ikävään sävyyn.  

Määritä roolisi – entä mitä voit tehdä?

Jos aiemmin lueteltu kuulostaa tutulta, älä ohita tilannetta torjumalla. Jos haluat läheisemmät välit lapseesi, kysy itseltäsi:

1. Otatko lapseesi yhteyttä niin usein, että sinua voisi jo pitää häirikkönä? Ehkä soitat liian usein tai väärään aikaan – vaikkapa silloin, kun lapsesi laittaa omia lapsiaan nukkumaan.

Ratkaisu: Jos haluat olla yhteydessä tehokkaasti, kysy lapseltasi mikä olisi paras tapa ottaa yhteyttä. Onko se puhelin, sähköposti tai vaikka tekstiviesti? Entä mikä on paras aika ottaa yhteyttä? Tämän jälkeen kunnioita heidän toiveitaan.

2. Pidätkö kirjaa siitä, kuinka usein lapsesi suunnittelevat yhteistä tekemistä sinun kanssasi ja muiden kanssa? Colemanin mukaan ei kannata. Jotkut aikuiset lapset vain ovat mieluummin ystäviensä, puolisoidensa tai omien lastensa kanssa, eikä se johdu sinusta tai vanhemmuutesi laadusta.

Ratkaisu: Suunnittele lyhyitä tapaamisia, joihin lapsesi voisivat olla valmiita tulemaan. Käykää vaikka sunnuntaibrunssilla tai pizzalla.

3. Sekaannutko toisten asioihin? Ehkä lapsesi ei halua jakaa asioitaan sinulle, koska kyselet liikaa tai latelet neuvoja pyytämättä. 

Ratkaisu: Jos lapsesi kertoo hakeneensa uutta pestiä uudessa firmassa, älä ala puimaan asiaa perin pohjin. Luota, että hän kertoo sinulle kyllä jos saa paikan. Jos et kuule asiasta kuukauden–parin kuluessa, voit kysäistä onko kuulunut uutta. Älä ainakaan ala neuvomaan lastasi työnhaussa. 

4. Onko rakentava palautteesi oikeastaan naamioitua kritiikkiä? Lapsesi todennäköisesti tietää puutteensa. Jokainen lapsi silti kaipaa vanhemmaltaan hyväksyntää, iästä riippumatta.

Ratkaisu: Kehu runsaasti, kunnioita aidosti. Sano ääneen lapsellesi, kuinka mahtava vanhempi hän onkaan tai kehu hänen saavutustaan töissä. Jätä negatiiviset ajatukset itsellesi.

5. Oletko olemassa vain vanhemmuutesi kautta? Colemanin mukaan vain vanhemmuutensa kautta elävillä ihmisillä on usein epärealistisia odotuksia aikuisia lapsia kohtaan.

– Erityisen vaikeaa voi olla niillä vanhemmilla, jotka odottavat lastensa korjaavan heidän omia tunne-elämän ongelmiaan. Lapsi ei yleensä halua olla tässä roolissa.

Ratkaisu: Vanhemman tulee itse parantaa itsensä. Yritä vahvistaa identiteettiäsi jonain muuna kuin vanhempana tai isovanhempana.

6. Suostutko aina, vaikka haluaisit kieltäytyä? On ok kieltäytyä, jos tehtävä aiheuttaa epämukavuutta. Muista kuitenkin erottaa toisistaan todellinen avuntarve ja lapsi, joka soittaa vain kun haluaa hyötyä sinusta.

Ratkaisu: Jos lapsesi ottaa yhteyttä vain apua tarvitessaan, käytä tilaisuutta suoraan puhumiseen. Kerro, että autat mielelläsi tai jos et jostain syystä voi. Muistuta myös, että viettäisit hänen kanssaan mielellään aikaa muutoinkin ja että sinusta tuntuu, että näet häntä vain, kun hän tarvitsee jotain. Colemanin mukaan on parempi sanoa asia suoraan, kuin katkeroitua. 

Onko vanhempiaan pakko kunnioittaa?

Aiheesta keskusteltiin Studio55.fi-lähetyksessä psykoterapeutti Katriina Järvisen kanssa syyskuussa 2014. 

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.