"Jos asioita peitellään, suojelun nykytilannetta on vaikeaa arvioida"

Osa Itämeren valtioista suhtautuu suojeluun enemmän vakavasti, osa vähemmän. WWF Suomen meriohjelman päällikkö Sampsa Vilhunen ei näe kuitenkaan hedelmällisenä pelkästään ryhtyä osoittelemaan sormella vähemmän kunnostautuneita valtioita. Kaikki Itämeren valtiot tietävät kyllä, mitä niiden pitäisi tehdä.

− Ei ole relevanttia mitä kukin yksittäinen valtio on tehnyt, vaan se, mitkä ovat tärkeimmät toimenpiteet ja ovatko ne täysimääräisesti käytössä. Kokonaiskuvalla ja suojelutoimenpiteiden laajuudella on Itämeren tilan kannalta merkitystä, Vilhunen sanoo.

Nyt samoista parhaista käytännöistä jauhetaan julkisuudessakin vuositolkulla ja syntyy käsitys, ettei niillä kuitenkaan onnistuta parantamaan meren tilaa; tosiasiassa niistä lähinnä vain puhutaan, mutta riittävän laaja käyttöönotto edelleen puuttuu.

Tänä päivänä on ylipäätään hyvin tiedossa, mitä saastuneen meren suojelemiseksi pitäisi tehdä.

− Paikoin tavoitteita olisi silti varaa hieman täsmentää. Itämeri tulee palauttaa hyvään ekologiseen tilaan, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Minkälainen Itämeren tulisi olla vuonna 2021, Vilhunen haastaa pohtimaan.

Kokous kartoittaa tilannetta

Itämeren suojelun tilanteesta on tulossa pian ajankohtaista tietoa, kun Moskovassa järjestetään Itämeren suojelukomission (HELCOM) ministerikokous 20. toukokuuta.

Vuonna 2007 Itämeren maiden johtajat allekirjoittivat Puolassa Baltic Sea Action Plan -sopimuksen. Nyt on tarkoitus pureutua kunkin maan toimeenpano-ohjelmiin, joita on ollut aika valmistella viimeiset 2,5 vuotta. Miten maat aikovat panna suojelusopimuksen käytäntöön?

− Tavoitteena on saavuttaa Itämeren hyvä ekologinen tila vuoteen 2021 mennessä. Työ etenee hitaasti, ja monia sovittuja aikatauluja oltaisiin mielellään jatkuvasti lykkäämässä eteenpäin, Vilhunen myöntää.

Hän itse toivoo, että kokouksessa tuodaan ennen kaikkea selkeästi ja rehellisesti esiin hankkeen nykytilanne. Mitä on pantu toimeen täysimääräisesti, mitkä asiat löytyvät kaikkien valtioiden toimeenpano-ohjelmista ja minkä suojelutoimien suhteen on aukkoja ja jopa tarkemmat suunnitelmat puuttuvat.

− Jos asioita peitellään, jopa meidän on vaikeaa arvioida, missä tällä hetkellä mennään, Vilhunen painottaa.

Suomi vastuussa omasta saaristomerestään

Suomenlahden kuormituksesta puhuttaessa katse kohdistuu herkästi Venäjään. Suuri osa Itämeren alueen maataloudesta sijoittuu taas Puolaan.

− Henkilökohtainen näkemykseni on se, että Venäjä voisi osallistua voimakkaammin ja varsinkin nopeammalla aikataululla Itämeren suojeluun. Puola on aidosti vähävaraisempi maa, Venäjä taas ei, Vilhunen sanoo.

Suomen on silti turha syyttää saastuttavia naapureitaan omasta tilanteestaan. Meidän rannikkovesiimme eivät juuri muiden maiden päästöt vaikuta.

− Kun puhutaan koko Itämeren pelastamisesta, katse tulee kääntää esimerkiksi Puolan auttamiseen. Mutta vaikka syytäisimme Puolaan miten paljon rahaa tahansa, se ei pelasta omia rannikkovesiämme.

Tässä kohtaa pallo on Suomella itsellään. Mikäli Suomen saaristomeri halutaan saada kuntoon, on puututtava oman maamme maatalouden päästöihin. Kyseiset päästöt vaikuttavat saaristomeremme kuormitukseen yli 80-prosenttisesti.

− Onneksi pääministeri Matti Vanhanen on sitouttanut hallituksemme tilanteen parantamiseen. Myös rannikkokaupunkien typenpoistoa tulisi tehostaa, Vilhunen kuvaa Suomen haasteita.

Studio55/Jenni Kokkonen