Mainos

Illanvietossa saa olla ujo

Tärkeintä on olla tuijottamatta pelkkään ujouteen, sillä useimmissa tilanteissa on aina muitakin vaikuttavia tekijöitä. Ujoudesta saa ja kannattaa myös puhua.

– Kannattaa muistaa, etteivät muut näe ujoutta, se ei lue otsassa, eikä edes sydämen kiihtynyt syke näy päällepäin, psykologian tohtori ja Helsingin yliopiston tutkija Niina Komsi muistuttaa.

Jokainen ihminen hermoilee joskus. Onkin tärkeää muistaa, ettei seurue välttämättä edes kiinnitä huomiota sen yhden jäsenen puhumattomuuteen tai arkuuteen. Jos asia tulee puheeksi, voi yksinkertaisesti todeta olevansa ujo.

On monia tapoja selvitä ujoudesta: yhdelle sopii joogahengitys, toiselle asiasta jutteleminen, kolmannelle jokin muu.

– Olennaista on muistaa, että olen hyvä tällaisena. Tällöin myös pieni siirtymä vähemmän ujostelevaan suuntaan mahdollistuu, jos niin haluaa, Komsi sanoo.

Muut eivät hätkähdä

Komsin mukaan sosiaalisessa tilanteessa, kuten treffeillä tai illanvietossa, saa olla ujo. Kanssaihmisestä tuntuu mukavalta ja erityiseltäkin, kun ujoksi tiedetty ihminen osoittaa kiinnostusta juuri häntä kohtaan.

– Ei kannata liikaa tuijottaa ujouteen kuin se olisi puute, jota ei saa illanvietossa tai treffeillä näyttää. Miksi ihmeessä ei saa? Saa sen kertoakin, Komsi muistuttaa.

Hän neuvoo ajattelemaan ujostuttavassa tilanteessa itsetuntoa tukevasti.

– Taju siitä, että olen hyvä monella tavalla, kelpaan sellaisena kuin olen ja minulla on paljon annettavaa, on hyvä juttu kaikille.

Ujo voi myös koko ajan panna merkille, missä seisoo, miten toimii, ja miten ei taaskaan uskaltanut osallistua keskusteluun. Kukaan muu ei kuitenkaan havainnoi ujon tilannetta yhtä tarkasti kuin hän itse.

– Erittäin ujostelematon ei ehdi tuollaista miettimäänkään: häntä ei häiritse, onko hänen sanottavansa erityisen nerokasta tai mietittyä, tai onko nyt sopiva hetki asettua ryhmän ja huomion keskelle. Tämän tajuaminen voi vähän helpottaa omaa itsetarkkailua, Komsi sanoo.

Muut eivät siis hätkähdä siitä, mitä ujo sanoo tai on sanomatta, vaikka oma mielikuva antaisikin ymmärtää niin. Seurue ei vietä iltaa miettien, puhuuko ujo vai ei, tekeekö hän virheitä, tai montaako sanaa hän lauseissaan käyttää.

Esiintymisjännitys on myös kohteliaisuutta

Esiintymisjännitys, ahdistuneisuus tai muu jokapäiväistä toimintaa haittaava reagointitapa ei Komsin mukaan ole sama asia kuin ujous. Temperamentti voi kuitenkin vaikuttaa erilaisten kokemustapojen syntyyn.

– Ujo saattaa olla taipuvaisempi jännittämään liikaa sosiaalisia tilanteita, jolloin se kääntyy ahdistavaksi. Samalla täysin ujostelematon voi olla taipuvainen liialliseen impulsiivisuuteen, ulospäin näkyvään pulmakäyttäytymiseen. Haasteensa kullakin! Komsi sanoo.

Lievä esiintymisjännitys tuntuu kokijasta epämukavalta, mutta yleensä se ei näy ulospäin. Jännitys on omalla tavallaan kohteliaisuus: se kertoo, että tilanne, kuulijat ja esitelmä ovat esiintyjälle tärkeitä.

– Jos esiintyjä ei jännitä ollenkaan, olen kuulijana ehkä jopa vähän pahastunut: tarvitseeko tuo vain yleisön, onko tilanne hänelle samantekevä? Ja vaikka näkisin jonkun jännittävän tosi paljon, pitäisinkö häntä kurjana tai huonona ihmisenä? Päinvastoin. Minusta hän on uljas ja herättää pelkästään myönteisiä tunteita, Komsi sanoo.

Jännittäjän sanoma saattaa myös tuntua yleisöstä rennon puhujan viestiä mielenkiintoiselta: jännittäjähän ei selkeästi ole paikalla vain siksi, että rakastaa esiintymistä.

Esiintymisjännitystä ei kannata Komsin mukaan piilotella tai salata, ja siitä voi hyvin puhua. On myös olemassa ryhmiä, joissa jännitystä pyritään helpottamaan. Näistä voi hakea tukea, jos jännitys todella vaivaa mieltä.

Studio55/Maria Aarnio

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.