Mainos

Ilkka Koiviston erikoisimmat luontohavainnot

Biologi Ilkka Koivisto ei ole kohdannut Suomessa isoja petoeläimiä. Ulkomailla sen sijaan vastaan on tullut laji jos toinenkin. Erikoisimmat kokemukset ovat jääneet mieleen Tasmaniasta ja Etelä-Afrikasta.

Ilkka Koiviston mielestä luontoelämyksiä on vaikeaa laittaa järjestykseen.

– Saan joka päivä uusia kokemuksia, vaikeahan niitä on lajitella, hän toteaa.

Jotkin havainnot ovat kuitenkin jääneet lähtemättömästä mieleen. 1970-luvulla matkaoppaana Afrikassa toiminut Koivisto on tavannut lähes kaikki savannien suuret eläimet. Vuonna 2002 hän kuitenkin koki yllätyksen Etelä-Afrikan matkallaan.

– Näin, kun kirahvi poimi maasta luun suuhunsa ja alkoi jauhaa sitä. Se oli todella erikoisen näköistä, enkä ollut koskaan ennen kuullut moisesta käytöksestä. Pian löysin asiasta maininnan silloin varsin tuoreesta julkaisusta, jossa todettiin, että alueilla, joilla on puutetta kalkista, kirahvit saattavat jauhaa luita suussaan, Koivisto kertoo.

Lintuja Tasmaniassa

Toinen mieleen jäänyt erikoinen muisto on vuodelta 1983 Tasmaniasta, jossa Koivisto pääsi tutustumaan ystävänsä Jan Naardingin isoalbatrosseja koskevaan tutkimukseen.

Naarding oli jo muutaman vuoden kiinnittänyt näiden suurten lintujen kannettavaksi lähettimiä. Satelliittien kautta saatavien signaalien avulla voitiin seurata lintujen valtamerillä tekemiä hurjan pitkiä matkoja, mikä siihen aikaa oli uutta.

– Vähän veti mielen haikeaksi, sillä kaksikymmentä vuotta aiemmin olin itse kokeillut lähetinseurantaa metsoilla, mutta en ollut onnistunut. Tekniikka ei ollut tuolloin vielä kehittynyt tarpeeksi.

Lyhytpyrstöliitäjät viettävät vuosia merellä

Tasmaniassa albatrossiyhdyskunnan lähistöllä eli lukumäärällisesti moninkertainen lyhytpyrstöliitäjien yhdyskunta. Liitäjät kaivavat maahan, rannan tuntumaan, syvän, jopa kaksi metriä pitkän pesäonkalon.

Koiras ja naaras ruokkivat poikasta vuorotellen. Emot jättävät poikasen jo ennen kuin se on lentokykyinen. Kookas se kuitenkin on jo, ja niin pulska, ettei se mahdu pesäkäytävästä ulos. Sitten seuraakin paasto, josta poikanen selviää rasvavarastonsa turvin.

Noin kolmen kuukauden iässä poikaselle on kehittynyt höyhenpuku ja lentosulat. Siinä vaiheessa rasvapallo on laihtunut sen verran, että se mahtuu ryömimään pesäkolosta pois. Se viettää merellä lentäen seuraavat viisi kuusi vuotta, kunnes se palaa synnyinpaikalleen pesimään.

– On uskomatonta, että ne pystyvät palaamaan takaisin syntymäyhdyskuntaansa vietettyään vuosia merellä.

Studio55/Tuuli Lindgren

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.