Erityisherkkä tilittää: Voimakkaat hajut saavat voimaan pahoin, astioiden kolina sattuu korviin

Olen aina tuntenut olevani jotenkin erilainen ja minua on pidetty erilaisena. Nuorempana jäin koulussa aina erakoksi, koska olin ujo ja helposti omiin oloihin vetäytyvä, yksi viihtyvä kummajainen.

Olen jatkuvasti upoksissa syvällä omissa ajatuksissani. (Yli)analysoin jokaisen sanotun sanan, jokaisen asian mitä on tapahtunut ja mahdolliset tulevat tapahtumat äärimmäisen tarkasti ja laajasti mielessäni. Tämän takia minun on ollut vaikeuksia rentoutua ja nukahtaa.

Myötätunnen voimakkaasti muiden mielialoja; mielialat tarttuvat minuun, jopa ihan tuntemattomien ihmisten. Olen kuitenkin opetellut suhtautumaan muiden tunnetiloihin hieman objektiivisemmin jotta en imisi niin paljon muiden negatiivisia energioita itseeni. Olen herkkä itkemään ja saatan itkeä mitä arkisimmista asioista: luonnon kauneudesta, upean taideteoksen tai ystävän tekemän laulun vuoksi.

Reagoin ympäristössäni oleviin ärsykkeisiin voimakkaasti: voimakkaat hajut saavat voimaan pahoin, liike ja äänet esimerkiksi linja-auton tärinä ja ruuhka-aikana ohiajavat autot, äänet kuten kovaan ääneen puhuvat ihmiset, astioiden osuminen yhteen ja peliäänet sattuvat korviini sekä yleinen sekamelska tekevät olostani ärtyneen ja kaaottisen.

Kauppakeskukset ja suurten kaupunkien keskustat ovat painajainen minulle, sillä ohitse vilisevien ihmisten kiire aiheuttaa minussa levottomuutta ja kiireen tuntua.

Joinain päivinä kun ympäriltäni tulee paljon informaatiota, vaikkapa jossain sosiaalisessa tapahtumassa, väsyn henkisellä tasolla helposti  ja silloin haluan vetäytyä hiljaiseen, pimeään huoneeseen jotta aistini saavat levätä.

Koen herkkyyteni kuitenkin monista huonoista puolista huolimatta hyvänä ominaisuutena, joskin hieman liioitelluksi tässä vilkkaassa ja äänekkäässä nykymaailmassa. Rakastan hyvän tekemistä ja suuren empatiakyvyn ansiosta pystynkin ymmärtämään ja auttamaan muita paremmin. Pystyn selvittämään ihmisten välisiä konflikteja ja keksimään ratkaisuja heidän ongelmiinsa.

Tunteeni ovat suuria ja saattavat menevät ääripäästä toiseen lyhyenkin ajan sisällä.

Jos olen todella iloinen, olen ääriä myöten täynnä iloa ja onnea, hymyä ja naurua, iloisia ajatuksia ja myönteinen maailmankatsomus; rakastan elämää! Ja toisessa ääripäässä, olen surullinen, mieleni on todella synkkä, se näkee pelkkää pahaa kaikessa ja on lohduton, vailla uskoa elämään.

Tunnen kropassani pienenkin kivun hyvin voimakkaana ja se häiritsee elämääni paljon. Pelkkä kosketus saattaa tuntua kivuliaalta.