Mainos

Britta ja Hanna: Jo 70 vuotta kirjeenvaihtotovereina, eikä loppua näy!

Britta Eklundin hämmästyttävän pitkään jatkunut kirjeenvaihtotoveruus käynnistyi sota-aikaan vuonna 1939. Kirjeet ovat sittemmin kulkeneet kahden suomalaisnaisen välillä vuosikymmenien ajan.

Kirje on aarre. Siinä voi olla talletettuna ihmisen koko historia. Kirjettä ei hävitä sähkökatko, eikä virhelyönti vie tavoittamattomiin. Kirjeen voi arkistoida, ja aina ikävän vallatessa ottaa aarteena esille lohdutukseksi.

Britta, 75, tietää mistä puhuu − 70 vuotta jatkunut kirjeenvaihto on aarre jos mikä.

Brittan ja Hannan ystävyys sai alkunsa vaikeissa oloissa vuonna 1939. Kolmevuotias Britta-tyttö perheineen joutui evakkomatkalle talvisodan tieltä Konnevedelle.

Tuolloin vielä kovin nuoren tytön omat muistikuvat ajasta ovat hatarat.

− Isosiskoni täytti vuonna 1939 kymmenen vuotta. Talossa oli myös 10-vuotias tyttö. Kun kesällä lähdimme toiseen paikkaan Hankasalmelle, he alkoivat pitää kirjeenvaihtoa keskenään.

Britta seurasi isosiskonsa kirjoittelua sivusta. Kun ikää tuli riittävästi, pikkusisko liittyi mukaan kirjeenvaihtoon.

Kirjeissä kiteytyvät ilot ja surut

Kirjeet ovat sittemmin lentäneet Brittan ja Hannan välillä kaikki nämä vuodet − välillä tiiviisti, välillä harvemmin, mutta yhtä kaikki keskeytyksettä.

− Kiihkeään elämänaikaan, kun lapset olivat pieniä ja oltiin töissä, se oli moneen otteeseen harvempaa. Mutta jouluksi täytyi aina kirjoittaa, Britta kertoo.

Kaksikko on jakanut vuosien saatossa elämänsä vaiheet aina arkisista kuulumisista tärkeisiin merkkipaaluihin.

− Kerromme ihan henkilökohtaisiakin asioita, otamme osaa toisen suruihin ja iloihin. Jos tietää, että toinen on sairas, silloin kirjoittaa vähän useammin, että toisella on vähän lohtua. Kirjeenvaihto on ollut itsellekin eräänlaista terapiaa.

Kirjeystävysten jälleennäkeminen

Kirjeenvaihtoa oli ehtinyt jatkua nelisenkymmentä vuotta, kun koitti hetki, jota Britta muistelee yhä lämmöllä: kirjeystävykset kohtasivat uudelleen vuonna 1986.

"Pyhiinvaellukselle" lapsuuden evakkomaisemiin lähti mukaan Brittan kaksi Yhdysvaltoihin muuttanutta siskoa, jotka sattuivat lomille Suomeen yhtä aikaa.

Kaksi taloa, joissa perhe asui vuosina 1939−1940, sijaitsivat kätevästi lähekkäin. Siskosten iloksi ja hämmästykseksi kummankin evakkokodin emännät olivat yhä elossa.

− Kartanon muistan lapsuuteni paratiisina. Olin silloin jo yli 4-vuotias, Britta kertoo.

Matkan sykähdyttävin hetki tapahtui kuitenkin ensimmäisessä evakkopaikassa Konnevedellä, kirjeystävä Hannan lapsuudenkodissa. Hanna oli jäänyt naimisiinmenon jälkeen kotikonnuilleen. Naiset tervehtivät toisiaan vuosien jälkeen lämmöllä.

− Katsoimme heillä valokuvia ja muistelimme niitä aikoja, kävimme vanhoissa paikoissa. Sieltä löytyi valokuva, mikä oli otettu kesällä 1940 talon pihalla, talon väen kanssa. Otimme uuden valokuvan samassa paikassa, saman pihlajan juurella. Olen ollut tästä haltioissani, Britta henkäisee.

Elämä tallennettuna kirjeisiin

Hanna on Brittan pitkäaikaisin kirjeystävä, mutta ei suinkaan ainoa laatuaan. Sujuvakynäinen ikäihminen kirjoittaa ahkerasti sekä perinteisiä kirjeitä että sähköpostia. Postilaatikko kilahtaa vähintään kerran viikossa.

Britta luovii sujuvasti perinteisen ja modernin viestinnän välillä.

− Minulla on ystäviä ja sukulaisia, joilla ei ole olemassa sähköisiä viestintävälineitä. Mikäs sen parempi konsti pitää yhteyttä läheltä ja kaukaa, kuin kirjeitse.

− Myös tietokone on aivan mahdottoman hieno asia. Sillä pääsee joka puolelle maailmaa. En ole mitään kursseja käynyt, vaan lapset ovat näyttäneet, että tuosta painat, reipasotteinen nainen kertoo.

Britta ja Hanna ovat viime aikoina havahtuneet päivittelemään kuluneita vuosia. Uskomatonta, ettei yhteys kaksikon välillä ole vieläkään katkennut! Kirjeisiin kätkeytyy elävä palanen historiaa, jota Britta on onnekseen tajunnut alkaa vaalia.

− Nuorempana olin niin tyhmä, etten taltioinut kirjeitä. Nyt niitä on pistetty säilöön jonkun vuoden ajalta. Kirjeistä muistaa, mitä on tapahtunut, millaista elämä on ollut. Se on kuin päiväkirja, kuin elämäkertaa lukisi!

Kuvat: Colourbox.com

Studio55.fi/Jenni Kokkonen


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.