Mainos

Avioliittoon Elefanttimarssin tahdissa – yli 80-vuotiaina!

Helsinkiläiset Helvi Ukkola-Saarinen, 85 ja Taisto "Stade" Saarinen, 90, viettivät viime heinäkuussa keramiikkahäitään. Rakkaus roihahti vanhojen tuttujen välille keväällä 2006, ja seuraavia kuukausia Helvi kuvaa osuvasti Saarisen salamasodaksi.

– Nyt odottelemme puuhäitä, Taisto Saarinen ilmoittaa, ja valistaa että niitä vietetään, kun viides vuosi avioliitossa täyttyy.

– Tosin olen juhlinut Staden kanssa hänen timanttihääpäiväänsäkin, mutta sitä varten piti laskea yhteen myös ne vuodet, jotka hän eli kahden edellisen vaimonsa kanssa, Helvi Ukkola-Saarinen sanoo nauraen.

Helville itselleen avioliitto on ensimmäinen.

– Kyllä, olin 81-vuotias vanhapiika, hän vahvistaa.

Leikkikihlat kahden viikon jälkeen

Saaristen rakkaustarina alkoi linja-autossa 18.4.2006. Vajaat kolme vuotta leskenä ollut Taisto hyppäsi auton kyytiin Mannerheimintien varrelta ja huomasi vanhan tuttunsa Helvin, jonka viereen ensin kohteliaasti lupaa kysyttyään istuutui.

Vappuna, kaksi viikkoa myöhemmin pari meni kihloihin.

– Se oli enemmän sellaista leikinlaskua, vaikka olimmekin jo ehtineet mittailla Helsingin katuja kävellen ja puhuneetkin, että oikein vakavasti alkaisimme olla yhdessä, Taisto sanoo.

Oli miten oli, Taisto kihlasi mielitiettynsä tuttavansa askartelemalla tuohisormuksella 1.5.2006.

– Minä tuohesta kultaisen sormuksen tein, sillä kihlaan heilin itsellein, Taisto toistaa sanat, jotka lausui tulevalle vaimolleen.

– Ja minä vastasin siihen, että tämä tuohinen sormus ja lempeni vaan kestää yhden illan kerrallaan, Helvi jatkaa.

Niinpä. Tuohisormus tuskin kestäisi ehjänä kovin pitkään, joten tilalle oli hankittava jotakin järeämpää. Kun Taisto kuuli, että vuoden 1940 rautasormuksia tulisi myyntiin, hän innostui.

– Sormukset ovat siis siltä ajalta, kun Suomessa kerättiin kultaa maanpuolustuksen rahoittamiseksi ja vihkisormuksistaan luopuneille annettiin vaihdossa varta vasten taottu rautasormus. Sormuksia jäi kuitenkin yli, ja ne päätettiin muutama vuosi sitten myydä ja käyttää tuotto sotaveteraanien hyväksi, hän selittää.

Taisto on itsekin sotaveteraani, joten ajatus vanhoista sormuksista tuntui hyvältä.

Tuohi vaihtui rautaan Tsekeissä

Viralliset kihlajaiset vietettiin siis hieman myöhemmin Teplicessä Tsekinmaalla, jonne Taisto lähti sotaveteraanien kuntoutuslomalle kahdeksi viikoksi. Lähtöpäivänä lentokentällä Helville, joka oli saattamassa Taistoa matkaan selvisi, että rautasormuksia olisi kaupan sotaveteraanien toimistolla.

– Kun minä olin tiedustellut sormuksia puhelimitse, minulle sanottiin, että niitä ei välttämättä riittäisi kaikille halukkaille, vaan että sormukset arvottaisiin kaikkien varauksen tehneiden kesken. Kun asian oikea laita selvisi, sormusten hankkiminen jäi Helvin vastuulle, Taisto kertoo.

– Lähetin Staden Tepliceen, ja paria päivää myöhemmin laitoin hänelle tekstiviestin perään, että sormukset on saatu, Helvi kertaa ja ottaa tarinankertojan roolin hetkeksi itselleen.

– Annapa minä kerron tämän, niin menee vähän sukkelampaan, hän sanoo lempeästi miehelleen, joka tapansa mukaan selittää asiat hitaasti juurta jaksaen, kierrellen ja kaarrellen ja eksyen välillä aiheestaan vaikka kuinka kauas, esimerkiksi Afrikkaan.

Mutta se on toinen tarina se.

Kun sormukset oli hankittu, Helvi lensi Taiston luokse Tsekkeihin alkuperäisistä suunnitelmista poiketen. Odotellessaan Helviä, Taisto ilmoitti veteraanitovereilleen, että illallisen jälkeen ohjelmassa on pieni juhlatilaisuus, jossa kaikkien tulee olla paikalla.

Kun Taisto sitten kosi leikkimorsiantaan oikein virallisesti, tapahtumaa oli todistamassa 25 veteraania.

– Minä Taisto Valo Saarinen kysyn sinulta Helvi Helena Ukkola, oletko sinä valmis jakamaan elämän osasi kanssani tässä minun elämäni vaiheessa, kuului suuri kysymys.

– No joo, oli Helvin vähän vaatimattomampi vastaus.

Kaksi pientä elefanttia marssi näin

Paria kuukautta myöhemmin Stade sai Helvinsä Helsingin Lähetyskirkon alttarilla. Vihkimisen jälkeen kanttori ilmoitti, että on olemassa tiettyjä eläimiä, jotka osaavat laskea vain parillisia lukuja, joten niiden numerot alkavat kakkosesta. Ja tästä syystä luvassa olisi vähän erilainen häämarssi.

Muistelojen tässä vaiheessa Taisto vinkkaa rakkaalleen silmää, ja merkistä Helvi aloittaa laulun:

– Kaksi pientä elefanttia maaarssi näin, aurinkoista tietä eeteenpäin, hän hyräilee.

– Elefanttimarssi oli yksi niistä Staden hulluista ideoista, joihin minä tietenkin aina lähden mukaan, Helvi hihittää, mutta kohta vakavoidutaan hieman.

– Kuka tahansa ei varmaankaan voisi hassutella häämarssin kanssa kuten me, mutta silloin kun ollaan näin vanhoja ja täysin varmoja siitä, kenen kanssa halutaan elämä jakaa, uskalletaan jo poiketa perinteisistä kaavoista, pariskunta pohtii yhteen ääneen.

Nyt marssi joka tapauksessa jatkuu viidettä vuotta, ja samassa tahdissa pysytään edelleen.

– Yritän parhaani mukaan pysyä hengissä, niin olen eräälle tutulle papille luvannut, jottei Staden tarvitsisi etsiä itselleen enää neljättä vaimoa, Helvi päättää.

Studio55/Elina Rantalainen


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Lue myös:

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.