Mainos

Askon alkoholismi varjosti omien lasten nuoruutta – Raittiina isoisänä aloitus puhtaalta pöydältä

Asko* oli suuren osan omien lastensa lapsuudesta ja nuoruudesta humalassa. Raitistumisen jälkeen rakennetun luottamuksen ansiosta hän saa nyt hoitaa omia lapsenlapsiaan. Kunnollinen isoisyys lepää raittiuden varassa.

Asko joi itsensä ensimmäistä kertaa humalaan 15-vuotiaana.

– Siitä tuli hyvin euforinen olo. Jalat irtosivat maasta. Tuntui, että pystyy tekemään mitä tahansa, Asko kertoo.

Jollain tavalla Askon juominen silti poikkesi kavereista.

– Yleensä ihmiset huomaavat, että "nyt on hyvä olo, stoppaan tähän". Minä sen sijaan ajattelin, että nyt on hyvä olo, tätä lisää! Juominen meni aina yli. Alkoholistille tyypillinen kyvyttömyys hallita juomista näkyi heti alusta alkaen.

Piti huomautuksia niuhottamisena

Kun Asko siirtyi työelämään, hän alkoi juoda työviikon päätteeksi perjantaisin. Matkustamista vaatinut työ aiheutti koti-ikävää ja sai pian tarttumaan pulloon viikollakin.

– Käyttökerrat alkoivat lisääntyä selvästi kolmeakymmentä lähestyessä. Aloin tarvita aamuryyppyä krapulan hävittämiseen.

Askon oma isä oli ollut alkoholisti.

– Luulin, että minusta ei sellaista tulisi, mutta niin vain juomalla tuli. Hänen ainoa neuvonsa oli itse asiassa ollut, että "älä koskaan ota krapularyyppyä – siitä se lähtee". Mutta edes sen neuvon valuessa kaivoon hälytyskelloni eivät soineet.

– Tyypillinen alkoholisti kieltää minkään ongelman olemassaolon. Minäkin pidin perheen ja muiden huomautuksia niuhottamisena, Asko sanoo.

Vanhojen tanssit väliin humalan takia

Asko muistaa edelleen häpeän oman isän rattijuopumustuomioista ja töiden loppumisesta. Pienenä poikana häntä ahdisti, miksi isä juo ja miten isän käy.

– On paradoksaalista, että vaikka koin nämä kaikki asiat itse, siirsin ne myös omille lapsilleni – kahdelle tyttärelle ja pojalle. He joutuivat kärsimään kasvavasta alkoholismistani pienestä pitäen.

Juovuksissa oleminen esti Askoa osallistumasta monille lapsille tärkeisiin tilaisuuksiin.

– Kun kahdella nuorimmalla oli esimerkiksi lukiossa vanhojen tanssit, minä olin kännissä.

Lapset kuulivat ja näkivät kaiken

Arkipäiväisistä tilanteista tuli Askon perheessä painostavia.

– Kun viisi ihmistä istui pöydän ääressä sunnuntailounaalla, yksi oli juovuksissa. Siksi kaikilla oli huono olla, eikä kukaan puhunut juuri mitään. Ilmestyin juovuksissa jopa lasten harrastustilaisuuksiin. He epäröivät tuoda kavereita kylään.

Asko sanoo, ettei hän koskaan ollut fyysisesti väkivaltainen.

– Henkinen tuska on silti varmasti ollut suuri. Teini-ikäinen tyttäreni lähti usein mukaani iltakävelylle vahtiakseen, etten mene kapakkaan. Silti kotipihaan palatessamme sanoin monesti ryyppyä himoiten, että "mene sinä vain sisälle, minä jään tähän pihalle vähäksi aikaa".

– Kuvittelin, että lapset eivät huomanneet, milloin hiippailin piilopulloilla. Myöhemmin on selvinnyt, että he kuulivat ja näkivät kaiken – aivan kuten minä omasta isästäni aikoinaan.

Vaimo joutui hylkäämään henkisesti

Välillä oli myös parempia jaksoja.

– Silti hyviäkin hetkiä varjosti pelko seuraavasta sortumisesta. Lapseni joutuivat kasvamaan keskeisimmät vuotensa aikuisiksi ilman isän tukea.

Puolisokin sai osansa, mutta pysyi matkassa.

– Hääpäivämme sattui olemaan uudenvuodenaattona. Kerran vaimoni sanoi, että hän on lopettanut sen viettämisen, koska minä tunnun juhlivan silloin ihan muita asioita.

– Pahimpina aikoina vaimo kertoi, että koska hän ei mahda juomiselleni mitään, hänen on täytynyt henkisesti hylätä minut ja keskittyä suojelemaan kolmea lastamme. Alkoholistina käänsin asian itsekeskeisesti päässäni niin, että minua on kohdeltu kaltoin.

Vasta myöhemmin Askon ystävä sai hänet ymmärtämään vaimon näkökannan.

– Hän kysyi, olenko koskaan ajatellut, kuinka monta kertaa olen itse hylännyt puolisoni viinan takia – kuinka monta kertaa hän on jäänyt toiseksi? Minun piti sulatella monta vuotta sitä totuutta. Lopulta hyväksyin, että koska minä olin hylännyt toiset viinan takia, minut oli jouduttu hylkäämään.

Yritti, mutta lipsui

Asko yritti välillä lopettaa juomista omin voimin, mutta ei onnistunut. Yksityisen klinikan maksullisen kurssin jälkeen hän onnistui olemaan koskematta alkoholiin kahden vuoden ajan.

– Se ei silti ollut raittiutta, sillä olin henkisesti äärettömän kireä. Pikkuhiljaa aloin lipsumaan: "voin ottaa vähän viiniä ruoan kanssa, mutta en mitään muuta; voin ottaa vielä saunaoluen, mutta en mitään muuta". Noin puolen vuoden päästä juomaa meni taas ämpäreittäin, Asko muistelee.

Asko tunsi olevansa umpikujassa. Hän sairastui keskivaikeaan masennukseen.

– Olin pettänyt itseni, unelmani ja perheeni. Mietin, onko tällaista elämää edes syytä jatkaa.

Terveyskeskuksen psykiatrisen sairaanhoitajan kehotuksesta Asko meni käymään nimettömien alkoholistien AA-ryhmässä.

– Vaikka löysin siellä heti toivon, viina nöyryytti minua vielä kahden vuoden ajan. Lopulta tuli käännekohta. Selvitäkseni minun oli tartuttava niihin auttaviin käsiin, joita AA:sta oli minulle jo pitkään ojennettu. Kävi, mitä kävi tai tuntui, miltä tuntui, viinaa ei oteta.

"Saimme isän aikuisina takaisin"

AA:n avulla Asko on ollut raittiina yhdeksän vuotta. Luottamuksen rakentuminen perheeseen ei onnistunut hetkessä.

– Pikkuhiljaa he alkoivat uskoa, että tästä voi tullakin jotain. Sittemmin olen pystynyt olemaan avuksi esimerkiksi opiskelussa ja ihmissuhteissa tavalla, jolla isän kuuluukin olla.

Askon oma isä kuoli 59-vuotiaana juovana alkoholistina.

– Keskustelimme kerran tyttäreni kanssa siitä, kuinka pahalta tuntui olla alkoholistikodin lapsi. Hän huomautti, että "meillä on se ero, että me saimme aikuisina isän takaisin". Se todella liikutti minua.

Syyllisyys tuntuu pahalta

Ei Asko silti ole voinut pelkästään koettaa unohtaa.

– Alkoholistina minun täytyy tuntea tekojeni todelliset seuraamukset.

Asioiden läpikäyminen on ollut vaikeaa.

– Kovin suurissa erissä sitä ei kannata edes yrittää. Muuten lyhistyy syyllisyyden taakan alle ja alkaa juoda uudelleen.

– Viimeksi tapaninpäivän aamuna vanhat asiat putkahtivat jälleen esille kahvipöydässä. Ne tuntuvat kipeiltä.

Ensimmäinen lapsenlapsi helpotus

Asko oli ollut raittiina neljä vuotta, kun hänen ensimmäinen lapsenlapsensa syntyi.

– Sitä seurannut tunne oli valtavan helpottava. Sain huomata, etteivät aiheuttamani vahingot olleet olleet niin suuria, että ne olisivat estäneet uuden elämän alkamisen.

Nyt lapsenlapsia on neljä: 5-, 2- ja 1-vuotias sekä nelikuinen.

– He eivät ole koskaan nähneet minun juovan. Ymmärsin heti, että en saa kanavoida omia syyllisyyden tunteitani näihin pieniin ihmisiin. Lapsenlapset ovat antaneet minulle pohjan aloittaa puhtaalta pöydältä – olla rakastava pappa, osa heidän elämää.

Vastuulliseksi perheenjäseneksi

Askon lapset ovat myös luottaneet omat lapsensa isoisän hoitoon.

– Olen oppinut jälleen osoittamaan ja ottamaan vastaan pyyteetöntä rakkautta ilman syyllisyyden tuskaa. Tuntuu käsittämättömältä, kuinka joku voi osoittaa kiintymystään niin varauksetta ja ehdoitta kuin nämä pienet ihmiset tekevät.

– En ole toki unohtanut, mitä aiemmin tapahtui. Silti sitä mukaa, kun raittiita päiviä kertyy, juomisen kauhut jäävät kauemmas taakse.

Asko hoitaa lapsia vaimonsa kanssa, tekee heidän kanssaan pihatöitä, laittaa ruokaa ja vain elää normaalia elämää.

– Minusta on tullut vastuullinen puoliso, isä ja isoisä, siis yhteiskunnan hyödyllinen jäsen, Asko iloitsee.

Suhteet lepäävät raittiuden varassa

Asko tuntee myös isovanhempia, joiden suhteet omiin lapsenlapsiin ovat juomisen takia rikki.

– Minunkin kohdallani kaikki perustuu siihen, että olen raitis. Sinä päivänä, kun alan juoda, tämä kaikki hyvä häviää – eihän kukaan anna sellaiselle ihmiselle lapsiaan hoitoon.

Askon elämään lapsenlapset tuovat onnea ja merkitystä.

– Kun olin ollut kuusi vuotta raittiina, ensimmäinen lapsenlapseni täytti kaksi vuotta. Silloin sanoin AA:ssa pitämässäni puheenvuorossa: "minä ja pikkupoika kuljemme elämää yhdessä eteenpäin – käsi kädessä".

* Haastateltavan nimi muutettu.

Studio55.fi/Piia Simola

Kuvat: Colourbox.com


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.