13.09.2011 09:26

Huomenta!

Tänään Studio55.fi-lähetyksessä käsitellään mummoutta. Myös netin puolelta löytyy mielenkiintoisia tarinoita, kuten tässä koskettavassa tarinassa: 

Vähävaraisen Raijan suru: Oman lapsenlapsen ristiäisiin vaadittiin pääsymaksua

Mitä ajatuksia isovanhemmuus sinussa herättää? Onko isovanhemmuus ihanaa, vai löytyykö siitä yllättäviä haasteita, oletko kenties havainnut lapsessasi uusia piirteitä hänen tultuaan itse vanhemmaksi?

13.09.2011 11:10

Sanon vain kaikille hyvät huomenet,

ja kysyn onko teillä ongelmia saada kirjoitus valmiiksi.

Yritän vielä kerran,jospa nyt onnistun,kun vaihdan riviä

tarpeeksi ajoissa.

Oli ilo kuunnella tämän aamuista mummi-vierasta,

kuinka "nasevasti"Hän tämän mummouden sanoiksi pukee

Ne vaariin liittyvät "odotukset"niin paikkansa pitäviä,

hyvä remonttitaito,varsinkin tämä vaariksi pyrkivän 

ajotaito-koe oli hykerryttävän" hauska ja niiiiiiin paikkansa

pitävä......Kokemuksesta tiedän,että vaari-kokelaat eivät tästä

kokeesta aina selviä

,Kyllä isovanhemmuus on ihanaa,haastavaakin,

sen olen kymmenen lapsen mummina,mummona kokenut,elämää

rikastuttavana 31-vuoden ajan,kuinka paljon siihen mahtuukaan

erilaisia perhe-tapahtumia,nyt kun olen jo iso-mummi kuudelle lapselle!!

Suunnaton rikkaus tämä iso-vanhemmuus,vaikka en aina ole voinut

läheltä seurata heidän kasvuaan,kun asuvat eri paikkakunnilla ja

itse olin työelämässä kiinni vielä silloinkin ,kun nuorin lapsenlapsi

syntyi.

Olen kiitollinen siitä,että pystyn hyvin hoitamaan omat asiani,en tarvitse

ulkopuolista apua......vielä!

Hyvän syksyn toivotuksin

-revontulet-

13.09.2011 14:08

Ei voi olla raskaampaa kokemusta mummon elämässä kuin pelätä lapsensa ja lastenlastensa puolesta.Narsisti nainen pystyy mieheensäkin lyömään sellaisen pelon,ettei uskalla äidin kanssa jutella edes ulkona,koska vaimo voi katsoa ikkunasta.Siihen on syy ainoastaan se iän ikuinen raha,kun mummo ei ollutkaan niin sinisilmäinen,että olisi kotiaan laittanut likoon,miniän vanhoihin velkoihin,joista poikanikaan ei ollut tietoinen.

Seitsemän vuotta hoidettuaan lapsia joka viikko monta vuorokautta,mummo menee ulos nähdäkseen edes vilauksen lapsia,ajaa nuorimmainen vasta kaksi ja puoli vuotias itkien vastaan ja huutaa "me ei mummo saada tuntea sinua,ota mummo mukaan".

Vaikka olen elämässäni nähnyt kaikkea,ei mikään ikänä ole ollut niin kova kokemus.Ilmoitin kyllä lastensuojeluun henkisestä väkivallasta lapsia kohtaan,mutta ei se nyt niin henkisen väkivallan tutkimiseksi mennyt,kävivät katsomassa että on ruokaa ja vaatetta.

13.09.2011 15:03

Aikanainen,

tuon täytyy tuntua todella pahalta. Otan osaa.

13.09.2011 16:43

revontulet, tää on melkein epätoivoista päästä ensin sivulle ja saada kirjoitus eteenpäin, kun kesken kaiken ohjelma väittää, etten ole edes kirjoittautunut! Mutta mummoista, hyvä että mummot ovat kehittyneet tämän kolmenkymmenen vuoden aikana, onhan lapset ja nuoretkin toisenlaisia!  Äitini tapa olla mummona oli ihan toisenlainen kuin minun tapani olla mummi! Aikansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin!  Hyvää ja reipasta syksyä jokaiselle mummille! meirami

13.09.2011 19:52

Mielestäni nyky mummot ja vaarit eivät ole sen kummemmin muuksi muuttuneet, he vaan ilmeisesti osaavat elää hyvin aikansa tasalla, tässä ajassa kuten kaikki muutkin normaalit ihmiset.

Minä en ollenkaan voi ymmärtää sitä, miksi mummo, tai vanhusnimitys loukkaa jotakin ihmisiä?

Minä olen aina kunnioittanut mummoja, sekä iäkkäitä ihmisiä samalla tavoin kun kaikkia muunkinikäisiä ihmisiä.

Sama vanha sananparsi, joka pätee kaikkiin nimityksiin, pätee yhtälailla myös vanhus ja mummo nimityksissäkin, #ei nimi miestä pahenna". Muuten paitsi, että minun mielestäni, mummo on sellainen arvonimi, jota arvokkaampaa arvonimeä naisen on mahdoton koskaan saada.

Se, etteivät kaikki vanhemmat anna isovanhempien pitää yhteyttä lastenlapsiin, se on väärin siitäkin huolimatta, vaikka kuinka ottaisi huomioon nykyisen vanhusvastaisen tapakulttuurin. Siinä ei tehdä väärin ainoastaan isovnhempia kohtaan, siinä tehdään väärin myöskin lapsia kohtaan, joiden ei anneta tutustua lähisukulaisiinsa, mikä käyttäytymismuoto on minulle täysin käsittämätöntä.

Eikä sellainen mummo, joka ei koko ajan ole pirteä, ole sen huonompi mummo, kun aina pirteänä touhuava mummokaan.

Jokatapauksessa, minusta on upeaa olla mummo.

14.09.2011 06:45

jukix
2011-09-13 15:03

Aikanainen,

tuon täytyy tuntua todella pahalta. Otan osaa.

Kiitos! Eipä sen pahempaa tunneta todella ole 67vuoden varrelle sattunutkaan.Kyllä kai joskus vielä jäljet näkyy lapsissa,ainakaan eivät vahingossakaan sano koskaan sanaakaan äidistä,kaikki tapaamisasiat järjestyy monen mutkan kautta,lapsilta on suut suljettu,enkä tietenkään voi lapsilta mitään kysyä,eikä niistä poikakaan puhu.

Ainoastaan  juuri tämä nuorimmainen voi sulkeutua vessaan itkemään,ja kyseltyäni häneltä mikä harmittaa,on vastaus tiukassa,mutta lopulta sanoo "äiti uhkaa heidät jättää". Eipä mummo voi mitään kuin lohduttaa,ettei äiti teitä jätä,saadakseen lapsen taas tolalleen.

Luin jostain,että olisi olemassa pakkosovitteluja myös isovanhempien ja vanhempien kesken,silloin kun selvästi lapsissa näkyy oireita,mutta ei esim,äiti halua näyttäytyä,ei puhua puhelimessa tai selvästi vieroittaa lapsia lasten isän suvusta.Eli tässä tapauksessa mummon,ukin,tädin,kummin,serkut.

Toivoisin todella tällaista pakkosovittelua,se auttaisi esimerkiksi tässätapauksessa äitiä pääsemästä vihasta anoppia kohtaan,joka ei voinut lähteä takaamaan miniän petos yrityksen velkoja.

Hänhän oli kysellyt jo puoli vuotta aiemmin,paperia missä minulla mitä on ehkä talletuksia,kuoleman varalta,sekä haluanko todella polttohautauksen.Silloin naureskelin kysymyksille,mutta näiden velkojen takauspyyntöjen jälkeen,joista ei poikani tiennyt.....Arvatkaa loput tuliko mitä mieleeni?

14.09.2011 09:14

Tuohon mummo ja vanhus asiaan lisään vielä sen, ettei vanhalla ihmisellä, ei ainakaan minulla, ole minkäänlaisia erikoisia vanhuudentuntemuksia.

Verrataan vaikka kahtakymppisen ihmisen ja viisikymppisen ihmisen ikä tuntemuksia, niin viisikymmenvuotispäivänään ihminen kun hyvin useasti pysähtyy ajattelemaan ikäänsä kun ensikerran, niin hämmästys on yleensä melkoinen, koska ei ihminen sen kummemmin tunne itseään sen vanhemmaksi, kun mitä silloinkaan on tuntenut, kun on täyttänyt kaksikymmentä vuotta.

Että vanhuuden tuntemustunteet, tulevat esiin vasta sitten kun tuntee kuntonsa huonoksi, ei yhtään sen aikaisemmin.

14.09.2011 09:18

Eipä ole mummouden ongelmia......tosin ei niitä hyviäkään puolia, kun ei ole yhtään lastenlasta.

Silti en koe mitenkään huonoksi, vaikka poikani sanookin minua mummoksi.

14.09.2011 10:27

Minulla isovanhempia kutsuttiin Mammaksi ja Papaksi, samoin minun vanhempiani.

Pojanpojan syntyessä miniä kysyi miksi haluan minua kutsuttavan, sanoin että ihan mikä heistä on hyvä.

Miniän vanhemmilla oli jo lapsenlapsia, heitä kutsutaan mummiksi ja papaksi. Molemmissa suvuissa on myös isoisoäitejä ja -isiä. Oli siinä Jessepojalla ihmettelemistä. Niinpä meitä mummeja alettiin kutsua etunimen kanssa eli olen Raijamummi, mieheni on vaari erotukseksi kaikista papoista. Pojantyttärellä on kohta sama rumba edessä, kyselee varmaan moneen kertaan, kuten veljensä, että kuka taas oli ketäkin.

Jessepoika ei aina viitsisi, ehtisi touhuiltaan puhua puhelimessa, viimeksi kun malttoi, tuntui ihanalta kun sanoi: Moi Raijamummi ja vaihdettiin kuulumisia

15.09.2011 08:40

Ensinnäkin on hyvin,hyvin surullista niiden mummojen kannalta,joille ei mummouden iloa suoda.

Mutta kun itselle on suotu se lahja,en voi olla hehkuttamattakaan.Meilläkin kun on eronneita,karanneita ja kaikkea iso lauma,niin jotenkinhan täytyy erotta kaikki mummot.On:mummo,mummi,iso mummo,mamma,etu nimellä jne..Ihanaa kun nuorimmainen Jesse poika soittaa ja aina sanoo,että Haps mummi.Se on kuin musiikkia korvalle.

Olin vasta 44 kun tuli mummi.Olin aivan otettu.Vaikkakin siihen rooliin on kasvanut vasta vuosien myötä.Kun on tullut lisää lapsia.Eri ikäisenä kyllä otta mummin roolin aivan eri tavoin.Niinhän se on joka suhde.Aalto liikettä.Mukavaa sellaista

04.11.2011 10:24

On ihanaa olla nainen, vaimo, äiti, mummi ja lapsi samaan aikaan.

Elämä on monenkirjavaa ja täynnä erilaisia rooleja. Hyvä kun ei tarvitse vain yhdessä oleskella vai mitä?

Nautitaan vaan näistä kaikista rooleista ja yritetään olla niissä niin hyviä kuin tahdomme.

05.11.2011 15:29

Kyllä,kyllä matkustaja,voimme vaihdella olomuotoamme.Onneksi ei tarvitse enää olla työssä ja saa nauttia ansaittuja eläkepäiviä...Melkein 40-vuotta menikin raskaassa mutta haastavassa työssä.Tosin kolme viimeistä vuotta olin kolme päivää/viikko.-Vapaapäivinä hoidin tyttären lasta ja ukki oli lapsen kanssa silloin,kun itse olin työssä.Toista vuotta näin toimittiin,kunnes pojalle tuli veli...Huomenna onkin sitten pikku-vesselin kaksi-vuotis syntymäpäivä!

Tänään meillä onkin ollut neli-vuotias poika hoidossa.Hän rakenteli ison majan keskelle olohuonetta.-Päiväunetkin nukkui siellä loppujen lopuksi...

Sillä aikaa paneuduin tämän koneeni vianmäärityksiin ja sainkin ne korjattua!?-Katsotaan? 

Mukavaa on viettää laatu-aikaa lastenlasten kanssa...Mutta enää en jaksaisi heitä päätoimisesti  hoitaa...

05.11.2011 20:38

No onkin irkko jo sinun aika helliä itseäsikin

06.11.2011 17:33

Kyllä,kyllä,kyllä...On aikaa leikkimiseen...