Rekisteröidy
Unohtuiko salasana?
Ohje

Studio55 -keskustelut

Lajittele: ⇕ Luotu ⇕ Kirjoittaja

31.01.2012 09:20

Suvaitsevaisuuden viikolla Studio55.fi keskustelee tänään tasa-arvosta miehen näkökulmasta. Toteutuuko sukupuolten tasa-arvo Suomessa? Törmäävätkö myös miehet syrjivän kohtaloon sukupuolensa takia? Oletko itse kokenut sukupuolista syrjintää?


31.01.2012 09:53

En ole kokenut syrjintää!


 


Mutta otan kantaa tämän päivän (tiistai 31.1.2012) lähetykseenne:


Pirjo Haapoja on upeasti stailattu, ja ihan kukka-asetelmaa myöden! Silmä lepää !!!


 


Kiitos piristyksestä!


31.01.2012 10:00

En ole mies, mutta tiedän kyllä, että varsinkin huoltajuusasiassa miehet kokevat useimmiten syrjintää.


Minun kohdallani eron jälkeen vain kävi niin, että en saanut millään keinolla 4 poikani isää pitämään heihin yhteyttä. Että näinkin päin voi joskus käydä. En usko että poikani ovat tästä saaneet traumoja. Asiasta on kyllä puhuttu ja siihen on varmasti vaikuttanut se, että kohdalleni osui mies, joka otti isän paikan mallikkaasti. Ei isänä, vaan kaverina.


ani

Luonnossa kuljeksia,runoratsun viemä !

31.01.2012 18:29

Tämän aamun mies teema oli mielestäni mielenkiintoinen,


olen pitkin päivää odotellut kannan ottoja vaan ei niitä vai näy !


Onko tosiaan niin että miehet eivät ole tunteneet tuleensa


syrjityksi.


Minä kerron yhden esimerkin lapsuudestan,isänihän oli


yksinhuotaja,äitini kuoltua minun olessa kaksijapuoli vuotias.


Lähipiirisämme ollut hyvin uskovaiseksi tekeytynyt täti ihminen


teki sosialitädeille valituksen että minua ei kasvateta uskonnolisten


perinteiden mukaan´,olin silloin kahdeksan vuotias.


Sosialitädit olivat jo viemässä minua isältäni pois kun kuntamme


hyvin arvostettu kunnanlääkäri otti asiakseen tulla väliin.


Minun ei varmaan ollut tarkoitus kuulla sitä läksytystä sosiaali


tätien hyväuskoisuudesta ja mitä mieltä lääkäri oli tästä


täti ihmisestä vaan oli ohuet seinät joten kuulin !


Olen iki onnelinen että oli joku osasi nähdä mitä oli tapahtumssa,


sillä isäni piti minusta kyllä todelle hyvää huolta ja elin


turvallisen lapsuuden.


jukix

Ubuntu - olen, koska me olemme

31.01.2012 18:52

Hei,


oli kiinnostavaa lukea Anin kokemuksia. Ja ilmeisesti voidaan todeta, että tarinalla oli onnellinen loppu. Hyvä näin.


Ainahan näin ei suinkaan käy.


merimies
Ahti
perä kammarin poika, Turku

31.01.2012 21:44

Mitä tuolla syrjinnällä sitten ikinä tarkoitetaankaan. Olin 15 vuotiaana merillä, Italiassa miehet baarissa yrittivät iskeä minua, mutta sitten meidän laivan kaverit huomasivat tapahtuneen ja menivät vetämään turpiin moisia tyyppejä. Sama tapahtui itä- saksassa, joku mies porukka iski silmänsä minuun , ja aikoi käyttää hyväkseen, mutta taas kaverit näkivät tapauksen ja tulivat väliin..Tällaista voi maailmalla tapahtua, miksei myös koti suomessa..the seaman.SealedSurprisedInnocentFrown


irkko
Irma

01.02.2012 15:05

Lieneepä merimies ollut kaunis poika,kun miehet yrittivät iskeä...?WinkMuistuupa mieleeni kaukainen juttu,kun nuorempi poikani oli jotain seitsen-vuotias.No,uimahallilla hänelle usein tarjottiin tyttöjen vaaleanpunaista avain-rengasta,josta oli vähän närkästynyt.Hikset olivat korvien alapuolelle ja näönkin oli saanut isältään...Wink 


maksim

Epäilemättä olen olemassa

03.02.2012 21:11

Tuo oli hieno kuulla ani,viranomaiset ovat mennä vuosina toimineet varsin mielivaltaisesti,onneksi nykyään on toisin Smile


Ja niin pitää ollakin Cool


ani

Luonnossa kuljeksia,runoratsun viemä !

03.02.2012 21:34

Kiitos jukix ! Minun kohdallani kaikki meni hyvin !


Maksim kiitos ! Ikävä kyllä olen huomannut että aivan


tänäkin päivänä sosialitädit on ympäri puhuttavissa,


tosin monesti se on lapsen äiti joka puhuu puppua ja


sosiaalitädit hyysää,eivätkä anna isälle todellisia tietoja


ennenkuin on aivan pakko,sitten seuraa pitkiä prosesseja


joissa ei suinkaan ajatella lapsen parasta !


Viimein täytyy mennä oikeuteen asti että lapsi voi


muutaa turvallisemmna vanhemman eli isän luokse !


04.02.2012 08:34

31.01.2012 Studio 55. Mieshenkilö oli todella oikealla asialla.Olen tullut todella siihen tulokseen ettei lasten henkistä pahoinvointia erotilanteessa osata ottaa sosialiviranomaisten puolelta huomioon.


Liian usein miehen on pakko yrittää pysyä liitossa,koska muuten menettää tapaamismahdollisuuden lapsiinsa,ja lapset isän sukuun.


Nainen osaa itkullaan hämätä,kieroutuneisuutensa ja näin saa auttajat miehen tuntemaan syyllisyyttä ja jatkamaan liittoa, vaikka lasten kannalta erokin olisi parempi,jos vain autettais miestä pitämään myös lapsia aivan yhtä tärkeänä isälle kuin äidillekkin.


Onhan siinä sosiaaliviranomaisilla vielä näpit pelissä myös,yrittää pakkoliitossa pitämään tai naiselle huoltajuuden määräämisessä,koska mieshän on yleensä parempituloinen ja näin vältytään sosiaalihuollon kuluissa.


Mutta kuten on tapahtunut kauheuksia.Onko koskaan otettu huomioon näitä kauheuksia tutkittaessa.Kuinka onkin mies ajettu tiukille neuvotteluissa lapsista.


Useinhan on niin, että äidit sulkee erotilanteessa ulkopuolelle koko isän puoleisen suvun.Lapset vasta aikuisena jos ajoissa ymmärtävät ottamaan asian todellista puolta huomioon etsimään niinsanotusti oman isän puoleiset lähisukulaiset.


On tietenkin myös käänteisiä juttuja.Usein kuitenkin naisen itku tehoaa.Entäpä jos mieskin pystyisi näyttämään tunteensa ja reilusti alkaisi itkemään vaikka sosiaalitädin edessä. Jättäisi ilmeisesti  perheensä henkiin.