Junamatkailu
VR täyttää ensi vuonna 150 vuotta. Millaisia muistoja sinulla liittyy junamatkailuun? Muistatko vielä, koska olit ensimmäistä kertaa junan kyydissä ja millainen juna oli kyseessä? Itse muistan matkustaneeni lättähatulla.
Lapsuudessani asuin Toijalassa 'kiinanmuurin' vieressä. Naapurissa asui Edla Lahti, joka oli VR:n palveluksessa ja sai juniin vapaalippuja. Hän tuli kotiini 'häyryä' pakoon. Lämmittäessään puu-uunia tuli savua sisään ja oli tuuletettava 'häyry' pois. Edla-tädistä on hyvin lämpimät muistot. Hänellä oli aina jotain tuliaisia mukanaan - jollei piparia niin ainakin sokeripala. Onneksi hänestä on valokuva tallella, valitettavasti ei Kustaasta. Vapaalipuillaan Edla-rouva matkusti Helsinkiin Kustaa-vainaata katsomaan. Kustaa Lahti oli ollut Emil Wikströmille mallina 'kivimiehiin'. Kustaan eläessä he asuivat Tarttilassa Visavuoren lähellä. Ohjelmassa mainittiin toinen nimi mallille. Ehkä tämäkin oli ollut 'osamallina', mutta Edla-rouva kävi varmaankin Helsingissä juuri kasvojen tähden.
Olin 22 v. kihlattu ja oli aika esittäytyä tuleville appivanhemmille. Reilu 4 tuntinen junamatka oli minulle ensimmäinen. Junassa oli puuvaunut ja dieselveturi.
Sittemmin kävimme pari kertaa vuodessa lomailemassa anoppilassa. Tunnelma oli aina mukava, pojan synnyttyä mukaan tulivat mm. kirjat, auto- ja urheilukortit joiden kanssa saatiin aika kulumaan.
Appi-isä oli veturinkuljettaja ja mieheni opiskeli myöhemmin samaan ammattiin.
Olen aina pitänyt junamatkailusta ja asunut suht´ lähellä raiteita, työmatkat kulkenut lähijunilla.
Muutettuani pois pääkaupunkiseudulta, käyn pojan perheen ja sukulaisten luona edelleen junalla. Ensin taajamajunalla ja sitten Tampereelta intercityn tai benolinon kyydissä.
Olen nyt eläkeläisenä matkustanut usein päiväjunassa pohjoisesta etelään ja takaisin. Vaikka matka on nopeutunut, istuminen ja maisemien katsominen puuduttaa. Mukavat kuulutukset piristävät kummasti. Niinpä esitänkin pitkille päivävuoroille kuulutuksien lisäksi maisemaan sopivaa musiikkia. Me 55+ ihmiset olemme kansakoulussa oppineet maakuntalaulut. Olisi mukavaa, jos Perä-Pohjolassa soisi "Kymmenen virran maa", lakeuksilla "Vaasan marssi", Keski-Suomessa "Männikkömetsät jne.", Hämeessä "On mulle Suomi suloisin" ja Uudellamaalla "Mis´ maat on mainioimmat". Varmaan kaikki maakuntalaulut on levytetty, joten cd vaan pyörimään. Lisäksi tai vaihtoehtona voitaisiin esim. Kauhavan kohdalla soittaa "Isontalon Antti" jne. Jopa olisi kiva laulellen matkustaa.
Hei paulakaarina,olipa mukava oivalluksesi maakuntalauluista junamatkoille!
Oletko ehdottanut VR:lle ? -revontulet
Maakuntalaulua ei oikein ehdi laulamaan näillä nykyisillä junaretkillä, kun Lahdesta lähtee niin jo tunnin päästä on Helsingin asemalla.- Ja itse kuljen lähinnä tätä matkaa,sillä jos Hesaan on asiaa, ei omalla autolla kannata lähteä, juna on edullinen ja mukava tapa matkustaa, ja puhun nyt vain itsestäni ja yksin matkustamisesta.meirami
Viesti poistettu koska sen kirjoittaja ei enää ole Studio55:n jäsen.
Minä se en ole juurikaan junalla matkannut.
Ensimmäinen reissu oli joskus kauan sitten taisin olla silloin 6 v ja menin junalla Lahdesta Kausalaan ja takaisin.
Toisen kerran olen sitten matkannut Lahdesta Helsinkiin ja takaisin siinä ne on minun junamatkani sitten.
Olen enempi onnikalla matkaa taittanut.
pirtu
Olen elämäni aikana kulkenut lähes 2 miljoonaa kilometriä junalla ja nähnyt niiden kehityksen vuosikymmeninä. Junalla matkustaminen on kehittynyt näinä vuosina todella valtavasti parempaan suuntaan. Tietysti tekniikan kehittyminen tuo myös paljon epävarmustekijöitä kuten kaikkialla yhteiskunnassa. Junat kulkevat tasaisesti ja äänettömästi uusilla vaimennetuilla alustoillaan, mutta nämä hienoudet ovat tietenkin herkempiä häiriöille. Kukaan tuskin kuitenkaan tosissaan kaipaa täriseviä ja kolisevia puuvaunuja. Puisissa makuuvaunuissa nukkuminen esimerkiksi oli täysin teoriaa ja niillä oli pakko ajaa hiljaista vauhtia, jolloin matkat kestivät näissä paljon kauemmin.
Moni ei edes muista, että junissa ei ollut kuulutuslaitteita, joilla ongelmista olisi voitu tiedottaa. Myöskään matkapuhelimia ei ollut, jolloin junan henkilöstökään ei tiennyt edessä olevista ongelmista. Yksi selvä muutos on, että matkustajat ovat kiireisempiä ja kärsimättömämpiä. Usein ennen junissa oli haitarin soittajia ja legendaarisia juttumiehiä hauskuuttamassa matkaa aivan selvin päin. Edelleenkin käyn mielelläni ravintolavaunussa, jossa löytyy hetkessä sopiva jutukumppani.
Voi että,kyllä minäkin nuoruudessani kuljin paljon junalla.Opiskelin toisel paikkakunnalla ja sit viikonloppuna kotio miehen ja 1-vuotiaan lapsen luo.No,hyvin men,tuli vakituinen työpaikka 40-vuodeksi...
Juna jyskyttää,en mä nää...Hinoja aikoja ne olivat...paitsi en dikkaa junalla matkustamista,mieluusti bussilla tai lentsikalla...
Se oli sitä "nokisonnien" aikaa, kun paljon matkusteltiin. Junat olivat täynnä 50-60 luvuilla. Minäkin serkkujeni kanssa matkustin miltei jokaisella lomalla mummolaan HML:sta Tiukkaan. (on nykyisin Kristiinankaupunkia). Seinäjoella vaihdettiin lättähattuun. Eväät tietenkin piti olla mukana. Voileivät ja maitopullo yleensä ja talvella omat sukset.
Armeija-aikaan -65 saatiin litterat junaan niin sisäänmenopäiväksi kuin siviiliin lähtemiseksi ja siinä välillä, oliko pitkän palveluksen miehillä kerran kuussa vai joka toinen kuukausi? Ei jaksa muistaa. Ja vaikka oli pitkä matka kotiin M:listä HML:aan, piti lomalla käydä kavereita moikkaamassa.
Voi noita aikoja.
Onko sinulla näkemystä
ja kokemusta? Osallistu päivän
puheenaiheeseen!
Keskustelun säännöt
Täältä näet kaikki keskusteluaiheet
Tulevat aiheet ja vieraat
Avun tarpeessa? Katso nettikoulu!
Tutustu Studio55.fi-kasvoihin
Onko pajatso-sormesi vielä iskussa? Onko yksikätinen rosvo suosikkisi? Kokeile maksuttomia nettipelejämme!
