Minun elämäni varrella ei ole ollut tämän suurempaa tuskaa,kuin minkä on aiheuttanut miniäni vanhojen salattujen velkojensa tultua ilmi. Minä olin sentään kerinnyt 7 vuotta hoitaa kolmea lasta joka viikko yökylässä.Sitten alkoi tämä pakoilu seitsemäsvuosi menossa,itse ei näyttäydy ja yrittää pitää poikani ja lapset pois mummolasta.
Sitä tuskaa ei voi ymmärtää kuin itse sen kokenut,kun ei saa mitään yhteyttä pojan perheeseen,ja kun menen kerrostalon pihaan ajaa pienet tytöt vastaan itkien ja silloi 2.5vuotta vanha lapsi huutaa "ota mummo mukaan me ei saada sinua tuntea".
Kuulostaa todella ikävältä, aikanainen tarinasi.
Tekisi nyt mieleni sanoa suoraan, että poikasi
on todellinen "vellihousu" kun ei saa vaimoaan kuriin.
olet sentään hoitanut heidän lapsiaan kolme vuotta ja
lapset rakastvat sinua. Eivätkö he ymmärrä mitä he
riistävät lapsiltaan..... jokainen lapsi tarvitsee
rakastavia aikuisia ympärilleen.
Älä enää tyrkytä apuasi, vaan näytä oma arvokkuutesi,että
sinua ei tällä tavalla kohdella.
Tuntuu niin pahalta lukea tämmöisiä ikäviä tarinoita,
kun omalla kohdalla on niin hyvä isovanhempi suhde.
Toivon sinulle jaksamista tämän kipeän asian kanssa.
Aikanainen, sydäntä särkee tuo sinun tarinasi. Hyvä, että kerrot tunteistasi, niitä on raskasta yksin kantaa. Pidä aina lasten puolta, aikuisten pitää löytää keinot käsitellä asioitaan, lapset ovat aivan aikuisten turvan varassa. Voimia ja rukouksia sinulle!
Puolukkaposki
Kerron nyt oman tarinani isovanhemmuudesta.
minusta isovanhemuuden hinta on aika ja rakkaus.
Sitä ei voi aina mitata rahassa vaan antamalla omaa aikaasi,
huolenpitoa ,rakkautta ja vanhemman ihmisen viisautta.
Olen hoitanut lapsenilasta 2 vikkoisesta asti,
mutta minulla on ollut onni että olen terve ja vielä suht nuori,
että olen jaksanut, vaikka käyn työssä.
Vanhemmat ovat kovia makustamaan, usein kaden viikon matkoillakin.
Lahjoja ostan synymäpäiväksi ja jouluksi.
Kädään teatterissa ja elokuvissa ja nyt viikonloppuna
leivotiin pipareita. Paras kiitos tästä oli,
pusu poskelle ja kysymys koska saan tulla uudestaan.
Minusta Nipa sanoi viisaasti: sitä mitä kylvät nyt, niität
sitä myöhempinä vuosina. Ainakin hyviä muistoja.
Aikanainen kiittää teitä jotka olette hengessä mukana tässä isovanhemmuuden taakkaa kantamassa.Minä vaan olen sellainen henkilö joka yleensä teen päätökset ja siksi kai tämä asia on ollut minulle niin raskas,koska tähän asiaan en voi mitenkään vaikuttaa.Mummolla ei ole mitään oikeuksia nykyyhteiskunnassa jos nuoret niin haluaa.Ikävintähän tässä asiassa on kun poikani ei ymmärtänyt olla jämäkämpi silloin,kun yli kuusi vuotta sitten olisi pitänyt olla ja tämä nainen olisi ehkä saanut oikeaa hoitoa.Sanoin kyllä hänelle silloin,ettei hänen pitäisi lähtä mukailee,mutta se ikävä viesti minkä poikani sai silloin vaimoltaan,oli liikaa nuorelle kolmen lapsen isälle,joka oli lähtenyt äidin luota kokeneen naisen matkaan.
Jokatapauksessa lähinnä toivon etteivät kumpikaan polta päreitään velkakierteensä keskellä. Ikävintä on seurata lasten muuttumista sulkeutuneeksi ja syyliin käpertyen pieneen nyyttyyn,sanoen "silitä mummo minuakin"kun pienistä hetkistä on kolme kilpailemassa.
Täytyy vaan sanoa,kyllä aikanainen kestää,mutta kestääkö lapset,vanhempien tyhmyyksiä?
Olen todella pahoillani teidän puolestanne, jotka ette saa tavata lastenlapsianne. Mikä menetys riistää lapsilta isovanhemmat.
Itselläni säilyi omaan mummiin välit läheisinä loppuun asti, vaikka hän asui melko kaukana. Kun työskentelin jonkin aikaa ulkomailla, mummi lähetti sinnekin postia. Jäi kauniit muistot, varsinkin lapsuusajoilta. Omat lapseni saivat myös nauttia mumminsa läsnäolosta, kun äitini asui samalla paikkakunnalla.
Minulla on yksi lapsenlapsi 10 kk, jota tapaan monta kertaa viikossa. Jos on joskus pitempi väli, ihan tulee ikävä pikku vesseliä. Tällaista onnea, jota olen itse saanut kokea, soisin kaikille annettavan.
En minäkään ole nähnyt pojan poikaani. On kuulemma aloittanut koulun tänä syksynä. Pyysin ex-miniältä valokuvaa pojasta. En ole saanut. :( Vähän harmittaa, kun en tunne koko poikaa eikä hän minua. Viime jouluna lähettämäni lahja tuli takaisin. Miniä ei ollut viitsinyt/muistanut/halunnut hakea postista.
Nuoremman lapsen lapsen kanssa olen puhunut puhelimassa ja nähnytkin kesällä. Nyt on jo oppinut puhumaan. Ihan kivaa. Harmi vaan, että asuvat niin kaukana.
Minä olen ajatellut tällaisia tapauksia kahden tuttavani kautta.
Parisuhde on aina vaativa, kaksi ihmistä tulee erilaisista lapsuudenperheistä ja arvot voivat olla kovin erilaiset. Materiaaliset arvot voivat toiselle olla tärkeimmät ja itsekkyydessään hän vaatii puolisoaan toimimaan hänen mallinsa mukaan. Tällainen "tunneköyhyys" vahingoittaa kaikkia läheisiä ympärillä ja aiheuttaa surua ja tuskaa. Surullista
Kaikki on ollut tähän asti pelkkää voittoa!Emme itse enää kerää mitään itsellemme.Lastenlapset saavat hyvistä koulunumeroistaan pinen(kannustavan)palkkion.Hyvät urheilu suoritukset palkitaan.Hoitamassa käymme mie-lellämme jokaista(8kpl)lastenlasta!!Jos me joutuisimme jostakin muualta hankkimaan vastaavaa mielihyvää,niin luulisin sen hankinnan tulevan paljon kalliimmaksi!Näin on suuri hyöty sekä meille(eukon kans),että lastenlapsille ja myös omille lapsillekin!"Isovanhemmuuden hinta"on voittoa!!!!
joppe
joppe
2009-12-11 15:47Kaikki on ollut tähän asti pelkkää voittoa!Emme itse enää kerää mitään itsellemme.Lastenlapset saavat hyvistä koulunumeroistaan pinen(kannustavan)palkkion.Hyvät urheilu suoritukset palkitaan.Hoitamassa käymme mie-lellämme jokaista(8kpl)lastenlasta!!Jos me joutuisimme jostakin muualta hankkimaan vastaavaa mielihyvää,niin luulisin sen hankinnan tulevan paljon kalliimmaksi!Näin on suuri hyöty sekä meille(eukon kans),että lastenlapsille ja myös omille lapsillekin!"Isovanhemmuuden hinta"on voittoa!!!!joppe
----------------------------------
Teillä on hyvin asiat, suhde lapsiin ja lapsenlapsiin tuottaa todella mielihyvää.
Minulla on sama tilanne, henkistä hyvää ja läsnäoloa, muuta ei tarvita.
Isovanhemmuus on meille "puhdasta voittoa" kaikki kun olemme saaneet olla ainoan lapsenlapsemme kanssa ihan syntymästä saakka kaikki nämä 8 vuotta ja osallistua hänen elämäänsä ja auttaa hänen hoidossaan ja seurata kehitystä vauvasta pikku koululaiseksi.
Nyt jo pitää osata vähän "löysätä" koska lapsen reviiri laajenee ja ystävät merkitsevät paljon päivittäisessä elämässä ja mummon ja ukin huolenpito vähenee siltä osin, mutta aina on mahdollisuus auttaa ja kannustaa.
Ainut lapsenlapsi on nauttinut aineellisestakin hyvinvoinnista taholtamme....jopa ehkä liikaakin...mutta se sydän heltyy niin herkästi....
Kyllä siitä saa itselleenkin hyvän mielen kun näkee lapsen ilon.
Isovanhemmus on ihana lahja. Tämä joulu on ensimmäinen mummona. Hän on jouluna 10 kuukautta ja melkein kävelee. Hän saa ajaa isänsä vanhalla puukuorma-autolla, siihen on vaihdettu uudet renkaat ja nyt se on huippukunnossa. Auton merkki on Brio eli kestää kyllä pojan menohalut. Mummon luona on hyvää tilaa ajaa autoa niin on isäkin aikoinaan tehnyt.
Hyvää Joulua kaikille
Laulaja52