Studio55 -keskustelut

26.10.2011 12:55

Syksyllä pidettiin Helsingissä taas näyttävät Habitare-messut, jotka keskittyivät huonekaluihin, sisustukseen ja designiin, siis tavaraan. Matalat pehmeät vaaleat sohvat, joissa lasten on mukava pomppia, näyttävät olevan muodissa. Ovathan ne turvallisiakin, pikkuiset eivät telmiessään putoa korkealta.

Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi tuolit ja vessanpytyt näyttävät vain madaltuvan, vaikka väestön keskipituus kasvaa ja lonkka-. polvi- ym. vauriot yleistyvät. Jo kustavilaisena aikana 200 vuotta sitten tehtiin nykyisen korkuisia istuimia ja jugeng -kaudella 100 vuotta sitten monet istuimet olivat nykyistä korkeampia. 50-luvulta lapsuudestani muistan puuhuusit, joihin huusimestari oli tehnyt kunnollisen korkuisen istuimen, lapsille ja lyhytkasvuisille oli erillinen "astinlauta".

Latinan kielen sana habitare ei itse asiassa tarkoita tavaraa, vaan lähinnä asumista. Kun ihmisiltä kysytään asuinpaikkaa, he asuvat yleensä Töölössä, Teuvalla jne. Todellinen asumiympäristö on asuntoa lajempi, asuminen ei rajoitu yhteen huoneeseen, asuntoon tai asunto-osakeyhtiöön. Edes liikuntarajoitteinen ei viihdy vain yhdessä paikassa. Miten näihin todellisiin asumisympäristöihin varmistettaisiin jatkuva, luova kehittämispanos, joka tukisi hyvinvointia ja samalla synnyttäisi tavaroita ja palvelukokonaisuuksia erityisesti 55+ porukan iloksi?

 Tavallinen tallaaja törmää esim. Helsingin keskustassa moniin asioihin, joita voisi luovalla suunnittelulla kehittää, jos loppukäyttäjiä kuunneltaisiin ja suunnittelun joku maksaisi.

Luminen talvi on ongelma sekä lumen pudotuksen, että katukäytävien kuljettavuuden kannalta. Yksittäinen asunto-osakeyhtiö voi turvata itsensä oikeudenkäynneiltä hoitamalla oman osuutensa. Kun asunto-osakeyhtiöt eivät koordinoi toimintaansa, kaduilla törmää tuon tostakin kulkuesteisiin ja vaarallisiin paikkoihin. Kotiin ja asioille on vaikea liikkua.

Seniorit joutuvat usein kiinnittämään huomiota mm. kaiteisiin, käsijohtimiin, porraskäytävien ulko-ovien aukaistavuuteen ja sulkeutuvuuteen jne. Vanhoissa kerrostaloissa on paljon huomautettavaa. Moni kivijalkakahvila ja -liike on sisäänkäynniltään (esim. rappu/käsijohdeyhdistelmä) sellainen, että portaiden kiipeäminen synnyttää kaatumisriskin. Jos ravintolan ulkorappuset on varustettu kaiteella, sen ja kulkijan välissä on kuitenkin usein jättimäinen pulunkakkima tuhkakuppi, jossa tumpit ällöttävästi lilluvat sadevedessä. Kaiteiden käyttöä estetään usein myös mainoskylteillä tai kukkalaitteilla.

Helsingin kaupunki käy asentamassa liikuntarajoitteisille kahvoja esim. kylpytiloihin. Se parantaa turvallisuutta kodin sisällä, mutta elämänlaatu sisältää muutakin. Talosaunoissa lauteille on usein vaikea kiivetä, taloyhtiön uima-altaan rappuset vaikeakulkuiset ja pukuhuoneessa ei ole käsijohteita tukea antamassa.

Asunto-osakeyhtiöt edelleen teettävät putkiremontteja, joissa esim. suihkukoppien ja wc:n tartuntakahvat unohdetaan ja suihkukopit rajataan niin pieniksi, ettei sinne mahdu suihkuistuinta. Porraskäytävän käsijohde on joskus paikka-paikoin puoleksi irti tai poikki. Se voi myös olla liian alhaalla tai kierreportaiden sisäkaarteessa, jolloin siitä ole tukea, koska sisäkaarteessa raput ovat liian kapeta kävelyyn. Hisseistä kyllä puhutaan paljon, mutta kaiteitakaan ei laiteta kuntoon.

Asunto-osakeyhtiöt voisivat yhteistoimin teettää asumisergonomiatarkastuksen ja kehittämissuunnitelman koko korttelissa, jopa kaupunginosassaan. Myös katujen kuljettavuuteen voisi silloin kiinnittää huomiota. esim. jyrkän mäkisissä kohdissa kadulla kulkeminen voi kaivata paitsi hiekoitusta myös habitare-henkistä designia, esim. kaiteita.

Ergonomiseksi suunnitellussa korttelissa myös tilojen yhteiskäyttö (esim. kerhotila/senioriruokala, lehtihuone, polku/moottoripyörien talvisäilytys, itsepalvelupesula jne.) voi tulla kysymykseen, moni tila on vajaakäytössä ja 55+ porukka tietää, että kellareissa on usein silkkaa rojua, jonka pois kuljettaminen olisi heille palvelus.

Esittämäni ajatus kortteli- ja kaupunginosaosuuskunnista (HS 10.7.2011) olisi eräs malli, joka tarjoaisi asiakkaita asumisergonomien kehittämiseen todellisessa asumisympäristössä eikä vain huoneissa käytettävän tavaran kehittämiseen. Tällainen suuskunta olisi asumisen ergonomiasuunnittelun luonteva tilaaja. Malli tarjoaisi myös isännöintiyrityksille palvelun parantamisen mahdollisuuden. Yhteistoiminta tukisi myös asuntojen hintakehitystä. Asunnon sijainti ja ympäristö ovat keskeiset hintaan vaikuttavat asiat pitemmällä aikavälillä. Helsingissä on jo nähty, että uusia ja kalliita, mutta palveluympäristöltään rajoitettuja asuntoja on vaikea saada kaupaksi.

Yhteistoiminnalla voitaisiin mistä hyvänsä asunnosta tehdä parempi senioriasunto, eikä seniorikaan asu vain kotonaan, vaan asuinympäristö on laajempi.

26.10.2011 14:05

Edellä olikin paljon hyvää purtavaa,esimerkiksi liikuntarajoitteisia huomioiden.Suuri osahan meistä  on sellaisia,kunhan eletään ja terveinä ollaan.

27.10.2011 11:44

"Portaat ovat standardin mukaiset, asiakkaat eivät"

Katsokaapa tämän päivän Helsingin Sanomista juttu Helsingin uuden musiikkitalon rapuista ja kaiteista. Suomalainen suunnittelu nojaa edelleen standardeihin, ei kaikkien potentiaalisten käyttäjien ja asikkaitten tarpeisiin. Jopa eduskuntatalon rapuissa on kaiteet. Valitettavasti talvella lumitöitä ei tehdä kaiteen vieressä vaan rappujen keskikohdassa, joten kaiteet ovat lumikeleillä käyttökelvottomat.

Kun Helsinki on muuttumassa maailman designpääkaupungiksi, olisi olut tyylikästä kuulla, että raput ja kaiteet on suunniteltu mahdollisimman käytäjäystävällisiksi. Nyt raput ovat "standardin" mukaiset, siis kuvitellulle keskivertoihmiselle suunnitellut ja kaiteiden merkitys unohtunut.

29.10.2011 17:57

Niinhän se on ettei tavallisesti osata ennakoida tulevaa, eli rakennukset ja asunnot rakennetaan vain terveille, hyväkuntoisille, nuorehkoille ihmisille pääsääntöisesti. Myös yleiset tilat, musiikkitalot, ravintolat ym virastot. Mistähän se johtuisi? kysyy meirami

29.10.2011 20:48

Paljolti se johtuu näitten designereitten käytännöntajun puutteesta ja isosta egosta jolla myydään kaikenlaista uuden muotoilun P--aa mm. julkisiin tiloihin.Kun pitää olla trendikästä!

Huonekalu puuseppänä voin sanoa että hyvä istumakorkeus tuolissa on 43-45 sm välillä,muuten se on susi.Mitatkaa vaikka!

Vanhat,käytännön hiomat käytännöt on muutenkin muka roskalaatikkokamaa.Pyh,sanon minä,hyvin istuttavaa pöytää sopivine korkeuksineen saa hakea.

Ja nuo apuvälineet sisustuksessa,eihän se sovi että rva/hra suunnittelija sotkisi käsiään moiseen!

30.10.2011 14:25

Jeps, mittasin ruokapöydän tuolin korkeuden, ostettu Ikeasta ja sais kyllä olla hiven matalampi. Se 45 on passeli, jos pistää korkeakantaisen kengät jalkaan, mutta en sellaisia nykyään enää käytä, ainakaan sisällä, joten istua ketkotan ihan tuolin reunalla, että jalat yltävät kunnolla maahan. Yhtään korkeammalla ei voi pitkään istua, kun alkaa verenkierto ketaroissa loppumaan ja muutenkin koko ahterberg puutuu. sitä kun ei meille suurille ikäluokan immeisille tuota pituutta liikaa riittänyt.