Hartaitten uskovien keskustelunurkka
Hei, kaikki ihanat höpönassut!
Koska on kovasti odotettu ja ehdotettu hartaille uskoville ihan ikiomaa keksustelunurkkausta, niin teen nyt siten muiden puolesta aloitteen ja avaan nyt sellaisen.
Tämä idea lähti alkunperin elämään, siellä osiossa "Uskoville oma keskustelunurkka", jossa ketjussa oli kritiikin sijasta evankelijointia, mitä jotkut paheksuivat kovasti. Omasta mielestäni ei siinä mitään väärä tai pahaa sinänsä ole, mutta eräät nimim. kuten esim.: maksim, satavarma, rianne, ani, jukix, dude ja pelleerik (anteeksi jos olen unohtanut jonkun asianosaisen) ovat esittäneet toivomuksen, että täällä Studio55-keksustelufoorumilla eriytettäisiin erikseen eräänlainen uskonnollinen ja lähinnä kristinuskoon perustuva keksusteluketju eli kesksutelu-otsake-nurkkaus tai mikä lie.
Toivottavasti tästä ei nyt sitten tule uutta taistelukenttää missä eriuskontokuntiin kuuluvat kinastelevat oppiensa yksityiskohtien eroavaisuuksista ja paremmuuksista ja oikeassa olemisesta.
Tämä uusi uskovaisten ja eritoten kristittyjen uskovaisten keksustelunurkkaus on omistettu vain kristityille kirkoille ja kristityille pikkukirkoille, joten valtakirkon opeista selvästi poikkeavaa kirjoittelua emme täällä sponsoroi tai edes toivo esiintyvät (esim. jehovalaiset ja mormoonit).
Sinun ei edes tarvitse kuulua mihinkään kirkkoon tai pikkukirkkoon tai edes johonkin karismaattiseen uuteen seurakuntaan, vaan voit kirjoitella täällä omia ajatuksiasi ja esittää kyselyjäsi, siinä tapauksessa, että etsit Jeesusta ja Taivasten Valtakuntaa ja haluat tietää miten saa synnit anteeksi ja mitene pääset pelastuksen tielle.
Siis pelkkä kiinnostus uskosta riittää eikä sinun tarvitse itse tietää teologiasta tai edes Raamatusta yhtikäs mitään. Tällä foorumilla toiset uskovat yrittävät luotsata ja auttaa sinua etsimisessä ja kyselemisessä.
Riitääkö se, että uskoo Jumalaan? Pääsevätkö kaikki, jotka uskovat Jumalan olemassaoloon Taivaaseen?
Jotkut ns. tapakristityt ajattelevat, että se riittää, kun joskus käy kirkossa ja uskoo, että Jumala, Jeesus, taivas ja enkelit ovat olemassa, ... mutta hmmm .... niinhän uskoo myös sielunvihollinenkin, ja siitä ainakin voidaan olla varmoja, että ei ainakaan hänelle taivaspaikka avaudu.
Mitä siis se usko sitten oikeastaan on?
Jeesus sanoi, että jos teillä olisi uskoa, vaikka vain sinapinsiemen verran, niin te voisitte sanoa tuolle vuorelle, että siirry, ja vuori siirtyisi. Usko ja rakkaus ovat synonyymeja, kuten myös uskominen ja rakastuminen. Yhtälailla kuin hettäydyt rakastuessani rakkauteen, ja haluat antautua koko sydämestäsi ja sielusta rakkautesi kohteelle, niin haluat antautua uskoon tullessasi sille voimalle, valolle, virvoittavalle ja uudistavalle tunteelle, jonka vain jumalallinen voima, Pyhä Henki, voi meissä nostattaa.
Tätä on miltei mahdotonta selittää. Se täytyy kokea. Moni on sanonutkin, että vasta uskoon tullut on kuin olisi rakastunut: silmät loistavat ja leveä kestohymy kasvoilla pysyy vaikka maailma koettelesikin. Usko on todellakin sellaista, että se ei jätä kylmäksi ketään, joka on sille antautunut. Usko on kuin perussointu, joka ei näy sinussa, mutta kanssaihmiset kuitenkin aistivat sen, ja kuten Jeesus sanoi, sillä on valtava voima. Meidän tule vain oppia käyttämään tuota voimaa ... uskoa. Ja tämä universaalinen rakkaus, usko, joka on sisällämme, on rajaton, lopppumaton ja siten ehtymätön, koska se tulee kaiken kauneuden ja hyvyyden alkulähteestä ... Jumalasta.
.................
Tästä voit jatkaa, ja kertoa miten juuri Sinä koet uskon, ja voit myös kertoa miten Sinä tulit uskoon, eli miten ja missä se tapahtui, ja miltä se tuntui, ja minkälaisia vaikutuksia sillä oli Sinuun ja jopa ehkä läheisiisi.
Tähtien sota (Star Wars) elokuvassa jedimestari Yoda opettaa Luke Skywalkerille "voiman" käytöstä.
Kerroppa Anne-Margareta, missä kohtaa minä olen esittänyt tämän ketjun perustamista? Itse kun en sellaista viestiä muista kirjoittaneeni. Mutta samapa tuo, ketjuja vaan olisi ollut jo tarpeeksi.
Viesti poistettu koska sen kirjoittaja ei enää ole Studio55:n jäsen.
Kerron omasta uskostani Siionin laulun numero 96 sanoin. Laulun sanat on Pekka Kinnusen.
1. Jeesus Kristus sanallansa seurakunnan asetti,
perustuksen teoillansa vahvan sille rakensi.
Se ei järky, vaikka kerran maa ja taivas häviää.
Aika vaihtuu iäisyyteen, seurakunta vielä jää.
2. Ahdas parannuksen ovi avoinna on kaikille.
Vaikka rikkaalle ei sovi, mahdollinen Isälle.
Hän voi antaa nöyrän mielen kolkuttamaan ovea,
avata myös mykkäin kielen pyytelemään armoa.
3. Avaimilla ovi aukee, synninpäästö vapauttaa,
vihollisen kahleet raukee, omantunnon rauhoittaa.
Sillä Kristus omillensa päästönsanan asetti,
Hengen vakuudeksi antoi, joka voiman antaapi.
4. Herran Henki nuhteleepi sanan kautta maailmaa,
syyllisyyden osoittaapi, katumukseen johdattaa.
Että kelpais jokaiselle päästön sana taivainen,
jota saarnaa katuville seurakunta Kristuksen.
5. Monet ovat synnin tähden seurakunnan jättäneet,
mukanansa muita vieden eksytykseen johtaneet.
Heitä myöskin Herran Henki parannukseen kehottaa,
hoitamaton tunto viepi aina ulos maailmaan.
6. Valkeus on läpi kansain aikojenkin kulkenut,
Pohjan äären kansat saivat myöskin kutsun taivaisen.
Siellä lepää Henki Herran seurakunnan turvana,
sana osoitti sen kerran aikain lopun merkkinä.
7. Ahkeroimme vielä hetken totuudessa vaeltaa,
kunnes Isä päättää retken, laumansa hän korottaa.
Seurakunta hoitaa meitä, äidin lailla rakastaa,
vahvistaapi väsyneitä, synnin viat puhdistaa.
Rakkat "rianne ja "lasikissa", tässa osiossa "Hartaitten uskovien keskustelunurkka" en lähde väittelemään kanssanne lainkaan, en nyt enkä jatkossakaan, ja siirränkin kysymyksenne, toiseen osioon ... siinne edelliseen ... oliko se joku "Uskonnolle oma keskutelunurkka" ...tms., koska siellä kinastellaan ja härnätään, piikitellään ja nälvitään ja vastusetaan uskontoa ja puolustetaan uskontoa.
Toivottavasti "uskonvastaiset" ja sellaiset, jotka ovat tehneet vakaan, sisäisen päätöksen pysyä erossa Taivasten Valtakunnasta ja Pelastuksesta pitävät tuota keksustelunurkkaa omana uskonvastaisena keksustelunurkkanaan. Tietenkin toivon kaikesta ja sielustani ja sydämestäni, että tulette tänne lukemaan meidän uskosta osallisten ja uskosta kiinnosttuneiten kirjoituksia, mutta toivon, että ette tule sabotoimaan tätä sivua. Tämä on hartain pyyntöni ja toiveeni.
Viesti poistettu koska sen kirjoittaja ei enää ole Studio55:n jäsen.
Olet täysin oikeassa "lasikissa". Kansa ... siis tavallinen kaduntallaaja tuskin tietää, että "pakana"-sana alkujaan tarkoitti nimenoman ei-juutalaista, mutta nykyään pakana ymmärretään ei-uskovaiseksi (ei-kristityksi) tai mieluumin sellaiseksi, joka ei ole kuullut vielä kristinuskosta. Käytin kirjoituksessani pakana-sanaa kansanomaisessa merkityksessä, sillä harva tietää, että pakana-sana tarkoittaa myös meitä, koska emme ole syntyjämme ja perimältämme juutalaisia, vaikka olemme oksastettuja Krsituksen sovitus- ja pelastustyön kautta juutalaisiin (Israelin heimoon ja juutlaiseen sukukuntaan). ... Hmmm ... oooops! Unohdin, ... minä olen kaukaista sukua ... hyvin kaukaista perimää juutalainen. Tämä tuli ilmi sukututkimuksessa. Juureni johtavat Puolaan ... Puolan juutalaisiin ( ilonen ja ihana yllätys, josta olen ylpeä).
Jotkut uskontotieteilijät väittävät aivan vakavissaan, että me suomalaiset olisimme se kadotettu Danin sukukunta, siis se viimeinen juutalainen sukukunta, joka perimätietojen mukan lähti kohti pohjoista. Tätä väitettä perustellaan sillä, että ainoastaan suomalaisilla ja juutalalaisilla on pullapitko (vaalea sabatti- vehnänen), ja että me letitämme pitkomme vieläpä samalla tavalla. Karjalan karhukoirarotu ja Isrelin alueella elävä koirarotu omaavat samaa geeniperimää. Myös kielitieteilijät ovat löytäneet joitain samanlaisia ja samaa tarkoittavia sanoja "vanhasta" (Raamatunaikaisesta) hebreankielestä ja suomenkielestä.
Nyt kerron varhaisempia uskoontulon kokemuksiani..
Minun uskoontuleminen ei ole ollut rämpimistä synnintuskissa ja katumusharjoituksissa, vaan ikäänkuin Taivas-maailma olisi kosiskellut minua monin eri tavoin. Olen kristityn kodin kasvatti, joten oletan olleeni jonkinlainen kristitty jo aivan varhaisista lapsuusvuosista alkaen. En ainakaan muista sellaista aikaa, että en olisi ollut uskovainen.
Ensimmäinen sanoisinko ”uskonnollinen kokemus” tapahtui minulle, kun olin 14 vuotias ja istuin ikkunan vieressä lukemassa läksyjäni. Oli talvinen sunnuntaipäivä ja katseeni osui naapurin isäntään Ottoon, joka köpötteli musta palttoo päällä pihamaallaan. Otto-setä oli vähän kalkkeutunut ja hän ilmeisesti vain yritti saada hieman raitista ilmaa kävelemällä pihapolkua pitkin edestakaisin, sillä olihan kaunis maaliskuinen päivä.
Yht´äkkiä kuulin sisälläni (pääni sisälllä) äänen, joka sanoi että : ... ”Otto ei enää näe juhannusruusuja, sillä Herra ottaa palvelijansa pois juuri ennen kuin ruusunnuput aukeavat ” ... ja samalla vaikutti siltä kuin koko kirkas ja aurinkoinen maaliskuinen auringonpaiste tulvisi kaikkialle huoneeseeni, vaikka ikkunani oli pohjoispuolella (siis varjossa). Valo oli niin kirkas, että se häikäisi silmiän, ja samalla tunsin kuinka jotain pyhää, lämmintä, kaunista ja rauhallista laskeutui ylleni. Ja siten kaikki oli ohi.
Juoksin alakertaan, ja sanoin äidillen ja isälleni, jotka istuivat keittiössä lukemassa päivän sanomalehteä, että sain juuri aivan uskomattomalla tavalla tietää, että Otto-setä kuolee juuri ennen kuin juhannusruusun nuput aukeavat. Molemmat vanhempani kielsivät minua höpöttämästä joutavia. Yritin vakuuttaa heitä, että kuulin takuuvarmasti äänen sanovan niin, ja että näin valtavan kirkkaan valonkin. Vanhempani eivät uskoneet, ja he kielsivät jykästi minua puhumasta asiasta enää, ja koko asia unohdettiin pikuhiljaa.
Otto-setä kuoli juuri ennen kuin juhannusruusut kerkesivät puhjeta kukkaan. Hautajaiset olivat juhannuksen jälkeen. Halusin poimia yhden kukkivista juhannusruusun oksista mukaani juuri ennen kuin Oton arkkua lähdettiin viemään hautuumaalle. Siellä heitin juhannusruusunoksan Oton hautaan. Kotona äitini kertoi, että hän muisti juuri silloin samalla hetkellä, kun heitin ruusunoksan hautaan, sen, mitä olin ennustanut silloin maaliskuussa.
Viesti poistettu koska sen kirjoittaja ei enää ole Studio55:n jäsen.
anne-margareta
2012-01-25 00:18Nyt kerron varhaisempia uskoontulon kokemuksiani..
Minun uskoontuleminen ei ole ollut rämpimistä synnintuskissa ja katumusharjoituksissa, vaan ikäänkuin Taivas-maailma olisi kosiskellut minua monin eri tavoin. Olen kristityn kodin kasvatti, joten oletan olleeni jonkinlainen kristitty jo aivan varhaisista lapsuusvuosista alkaen. En ainakaan muista sellaista aikaa, että en olisi ollut uskovainen.
Ensimmäinen sanoisinko ”uskonnollinen kokemus” tapahtui minulle, kun olin 14 vuotias ja istuin ikkunan vieressä lukemassa läksyjäni. Oli talvinen sunnuntaipäivä ja katseeni osui naapurin isäntään Ottoon, joka köpötteli musta palttoo päällä pihamaallaan. Otto-setä oli vähän kalkkeutunut ja hän ilmeisesti vain yritti saada hieman raitista ilmaa kävelemällä pihapolkua pitkin edestakaisin, sillä olihan kaunis maaliskuinen päivä.
Yht´äkkiä kuulin sisälläni (pääni sisälllä) äänen, joka sanoi että : ... ”Otto ei enää näe juhannusruusuja, sillä Herra ottaa palvelijansa pois juuri ennen kuin ruusunnuput aukeavat ” ... ja samalla vaikutti siltä kuin koko kirkas ja aurinkoinen maaliskuinen auringonpaiste tulvisi kaikkialle huoneeseeni, vaikka ikkunani oli pohjoispuolella (siis varjossa). Valo oli niin kirkas, että se häikäisi silmiän, ja samalla tunsin kuinka jotain pyhää, lämmintä, kaunista ja rauhallista laskeutui ylleni. Ja siten kaikki oli ohi.
Juoksin alakertaan, ja sanoin äidillen ja isälleni, jotka istuivat keittiössä lukemassa päivän sanomalehteä, että sain juuri aivan uskomattomalla tavalla tietää, että Otto-setä kuolee juuri ennen kuin juhannusruusun nuput aukeavat. Molemmat vanhempani kielsivät minua höpöttämästä joutavia. Yritin vakuuttaa heitä, että kuulin takuuvarmasti äänen sanovan niin, ja että näin valtavan kirkkaan valonkin. Vanhempani eivät uskoneet, ja he kielsivät jykästi minua puhumasta asiasta enää, ja koko asia unohdettiin pikuhiljaa.
Otto-setä kuoli juuri ennen kuin juhannusruusut kerkesivät puhjeta kukkaan. Hautajaiset olivat juhannuksen jälkeen. Halusin poimia yhden kukkivista juhannusruusun oksista mukaani juuri ennen kuin Oton arkkua lähdettiin viemään hautuumaalle. Siellä heitin juhannusruusunoksan Oton hautaan. Kotona äitini kertoi, että hän muisti juuri silloin samalla hetkellä, kun heitin ruusunoksan hautaan, sen, mitä olin ennustanut silloin maaliskuussa.
Mistä tiedät että tuo kokemuksesi oli "uskonnollinen" ?
Ei se että se toteutui ja että olit kristitynkodin lapsi vielä ole tae sen uskonnollisuudelle?
pirtu
Moi, nimim. "Pirtu"! Kysyit, että ; (suora lainaus): ..." Mistä tiedät että tuo kokemuksesi oli "uskonnollinen" ? Ei se että se toteutui ja että olit kristitynkodin lapsi vielä ole tae sen uskonnollisuudelle? pirtu" ....
Olet aivan oikeassa "pirtu", ja teit terävän huomion. Kuitenkin tuohon päätökseen olen itse myöhemmin elämässäni tullut, ja olettamukseni tueksi voin tukeutua vain siihen, että tuo kokemukseni ei ollut laadussaan viimeinen vaikkakin ensimmäinen. Vaikka molemmat vanhempani olivat uskovia (ev. lut. kirkko), eivät hekään uskoneet, että kokemukseni olisi ollut uskonnollinen, vaan he jopa paheksuivat siitä kertomista. Ev.lut:eilla tai kuten leikkisästi pruukan sana "lutuilla" (itsekin kuulun ev. lut. kirkkoon), ei yleensäkään ole henkisiä tai jopa yliluonnollisia kokemuksia, ja jos on, niin niitä vähätellän ja niitä pidetään jopa "vihtahousun" eksytyksenä. Tämä on sääli, sillä kyllä hekisistä ja jopa yliluonnollisista kokemuksista pitäisi saada kertoa aivan vapaasti ja häpeilemättä, sillä minun mielestäni nuo kokemukset pitäisi luokitella oikeastaan kristityille ja etenkin uudestisyntyneille kristityille pikimminkin luonnollisiksi kokemuksiksi kuin yliluonnollisiksi.
Kei kaikille!
Tiedättekö, että teidän ei tarvitse kopioida koko tekstiä alusta loppuun, jos aiotte vastata vaikka yhteen lauseeseen. Nuo pitkät keltaisella pohjalla kopioidut tekstit ovat hankalia, koska silloin täytyy lukijoitten taas ties monennenko kerran lukea sama kirjoitus, jotta k.o. kohta siitä löytyy, siis se kohta mihin joku kirjoittaja on kiinnittänyt huomiota. Oletteko panneet merkille, että en koskaan itse kopioi tuosta ikonista (keltaoranisilla pohjalla) --> [kopio teksti] ...tekstejä näille sisuille.
Niille, jotka eivät tätä osaa, niin kerron menetelmän ... toiset hypätköön tämän ohi:
Ensiksi, vedä kursorilla (hiirellä) juuri se kohta tekstistä lilanpunaiseksi (mulla ainkin tulee tämä sävy, yleensä se on musta tai sininen). Paina alavasemmalla olevaa näppäinta [Ctrl] ja samanaikaisesti näppäintä [c] niin teksti kopioituu koneen muistiin. Nyt vasta klikkaat (keltaoranssilla pojalla) ikonia --->[vastaa]. Nyt sinulle avautuu vastaussivu. Laita kursori, hiirellä testiosan alkukohtaan, jolloin siihen tulee pystyviiva. Nyt painat udestaan [Ctrl] ja saman aikaan näppäintä [v] ... oops! ... nyt kopioituu juuri tuo sama lause tai teksinkohta jonka valitsit. Kätevää vai? Itse vielä laitan siihen kpioidun teksti alku - ja loppuosaan tällaiset ( " " ) merkit. Sitten vielä vedän tekstin taas hiirellä lilanpunaiseksi ja painan vasemmassa yläkulmassa tällaista ( I ) merkkiä, mikä tarkoittaa kursiivia. On myös hyvä mainita kenen nimimerkin kirjoituksen olet vastannut.
rianne
2012-01-24 10:31Kerroppa Anne-Margareta, missä kohtaa minä olen esittänyt tämän ketjun perustamista? Itse kun en sellaista viestiä muista kirjoittaneeni. Mutta samapa tuo, ketjuja vaan olisi ollut jo tarpeeksi.
Sama juttu. En muista tuollaista ehdottaneeni. Itse asiassa jossain aiemmin viime syksynä esitin, että uskonnolle ei tulisi perustaa omaa osiota. Silloin olin vielä niin naivi, että kuvittelin, että ihmisten on mahdollista keskustella ilman raamatunlauseita joka välissä.
Anteeksi ... "höpönassut", joiden nimimerkit olin aikaisemmin mainimmut siinä yhteydessä, kun kerroin, että olitte lopen väsyneitä uskovaisiin, hihhuleihin ja heidän jeesusteluihinsa ja Raamatun jakeitten siteeraamiseen, ja, että siitä sain idean perustaa hartaille uskoville ihan oman osion. Mutta samaan hengenvetoon kysyn ja ihmettelen, miksi teitä tämä uusi osio uskovaisille ei näytä tyydyttävän. Eihän teidän edes tarvitse avata tätä osiota, saatikka siten lukea kirjoituksia ja vieläpä kirjoitella täällä? Aivan kuin tahallanne hakeutuisitte tänne. ... Ihanaa olisi, jos teette sen uteliaisuudestanne, mutta jos ajatuksena on vain aihuettaa eripuraa ja loukata uskovia ja sabotoida tätä sivustoa, niin ... niin ... en voi muuta tehdä kuin ystävällisesti pyytää, että ette tekisi niin.
Minä en kritisoi teitä teidän uskomuksistanne ja mielipiteitänne, enkä suostu lyömään tietä mennen ja tullen Raamatun lauseilla päähän. .... Ollaan kaikki kavareita keskenämme, sillä jokainen meistä on ihana omalla tavallamme. Ei loukata toisiamme, ja jos niin vahingossa ja omaa ymmärtämättömyyttämme on pääsyt käymään, niin pyydetään heti anteeksi.
Mutta onni onnettomuudessa, sillä kuitenkin teidän toivomuksestanne huolimatta, ... siis, että ei perusteta jeesustelijoille omaa osiota, ... vaikuttaa itseasiassa todellisuudessa kuitenkin siltä, että sanan-ja uskonvapauden oikeuttama kansalaisaloitteeni perustaa hartaille uskoville oma osio, on otettu jopa erittäin mielihyvin vastaan (saan paljon viestejä myös yksityisesti). Siis, muutaman harvan kielteinen ja negatiivinen mielipide hartaitten uskovien omaa osiota vastaan ei näytä vastaavan suurimman osan täällä vierailevien ja kirjoittavien yli 50-kymppisten mielipiteitä ja toivomuksia. Ilmeisesti tilausta tällaiselle keskustelunurkkaukselle kuitenkin oli. Ja pitää muistaa sekin seikka, että kaikkihan eivät kirjoittele keskuteluosioissa, vaan ainoastan lukevat kirjoituksia.
Summa summarium, ... olemmehan kaikki yli 50-kymppisinä kovaa vauhtia lähestymässä elämämme viimeisiä vuosikymmeniä, joten moni on viimeistään nyt alkanut ajattelemaan sitä, missä ja miten viettää ikuisuutensa.
Onko sinulla näkemystä
ja kokemusta? Osallistu päivän
puheenaiheeseen!
Keskustelun säännöt
Täältä näet kaikki keskusteluaiheet
Tulevat aiheet ja vieraat
Avun tarpeessa? Katso nettikoulu!
Tutustu Studio55.fi-kasvoihin
Onko pajatso-sormesi vielä iskussa? Onko yksikätinen rosvo suosikkisi? Kokeile maksuttomia nettipelejämme!
