Studio55 -keskustelut

08.02.2012 10:05

Studio55.fin vieras Matti Lainema on tehnyt eräretkiä Alaskassa asti. Oletko itse ollut joskus vaeltamassa, kotimaassa tai ulkomailla? Nautitko luonnon keskellä samoilusta ja eräretkistä?

08.02.2012 16:25

Kyllä ,olen vaeltanut Saariselällä,ruska-aikaan.Eipä ollut mun juttuni.En dikkaa vaeltaa ison ryhmän kanssa.-Ihanaa on mökillämme mennä samoilemaan lähimetsään ja vaaroille...Ja ne ruska-ajat,net ovat tosi kauniita,katsoa vaaran laelta,yli järven...

08.02.2012 16:31

Olen vaeltanut yhden porukan kanssa kolme päivää. 20 km per päivä. Pidemmille vaellusmatkoille en ole vielä uskaltautunut. Yksin ei ole kivaa vaeltaa.

Ostin tukevat vaelluskengät, joita ajan parhaillaan sisään. Suunnitelmissa on jossain vaiheessa lähteä vaeltamaan Santiago de Compostelaan. Siellä käyneiltä olen saanut jo hyviä vinkkejä. Ennen matkaa on saatava itsensä sellaiseen kuntoon, että varmasti jaksaa kävellä painavan rinkan kanssa. Aika sitten näyttää lähdenkö sinne.

Minulla on jo ostettuna käsi gps. Siihen voi ostaa myös erilaisia kotimaan ja ulkomaan karttoja. Yleensä geokätköilen gps:ni avulla, mutta varmasti siitä on hyötyä myös vaeltamisessa.

09.02.2012 14:04

omppu
2012-02-08 16:31

Minulla on jo ostettuna käsi gps. Siihen voi ostaa myös erilaisia kotimaan ja ulkomaan karttoja. Yleensä geokätköilen gps:ni avulla, mutta varmasti siitä on hyötyä myös vaeltamisessa.

Tuo geokätköily onkin hauska harrastus. Mahtaakohan täällä olla muitakin, jotka ovat sitä kokeilleet?
Voin vain suositella.

GPS on hyvä vaelluksessa varmasti Jos retki käy aivan tuntemattomiin maisemiin ja erämaille kannattaa varmuuden vuoksi ottaa mukaan myös perinteinen kartta ja kompassi. Niistä eivät patterit lopu kesken kaiken.

09.02.2012 15:23

jukix
2012-02-09 14:04

Tuo geokätköily onkin hauska harrastus. Mahtaakohan täällä olla muitakin, jotka ovat sitä kokeilleet?

Voin vain suositella.GPS on hyvä vaelluksessa varmasti Jos retki käy aivan tuntemattomiin maisemiin ja erämaille kannattaa varmuuden vuoksi ottaa mukaan myös perinteinen kartta ja kompassi. Niistä eivät patterit lopu kesken kaiken.

 

Minäkin suositten geokätköilyä kaikenikäisille. Geokätköjä voi etsiä helpoistakin paikoista. Ei tarvitse edes metsään mennä. Geokätköjä etsimiseen jää helposti koukkuun, ja kunto nousee ihan varmasti. Minullakin on mennyt joskus kolmekin tuntia niitä etsiessä.

 

Minulla on aina varapattereita mukana. Eikä sitä gps:ää kannata koko ajan auki pitää. Sen verran, että tietää missä on. En edes kätköillessä koko ajan auki pidä. Vain sitten, kun alan lähestyä kohdetta.

 

Geokätköilyä voi harrastaa myös ilman gsp-laitetta, kartan avulla, mutta gps:llä se on paljon miellyttävämpää ja sillä saa tarkemman tuloksen.

  

Olenkin ajatellut niin, että en pelkästään gps:n varaan jättäisi. Aina pitää olla varasuunnitelma.

 

11.02.2012 10:03

Työssä ollessani, meillä oli kerran vuodessa ulkoilupäivä.

Olimme kauniissa, metsäisessä luonnossa, paikannimi ei tule mieleen. Kuljin sieniasiantuntijoiden perässä, noukin heidän koreihinsa sieniä. Erinomaista hyötyliikuntaa ja maisemat upeat.

Satakunnassa olen vaeltanut "aarniometsässä" olevalle laavulle jossa vietimme yön. Ikihongat, järvi ja suoalue olivat kauniita. Hieman oli mummon lihakset kipeät kun piti poluilla varoa kiviä ja juurakoita, rinkkaa en ole montaa kertaa kantanut. Retki on unohtumaton, mikäli vielä sellaiselle lähden treenaan kuntoani ennen sitä.

11.02.2012 14:11

Monesti liioitellaan eräretkeilyn vaaroja ja pelotellaan pelotellaan arimmat pois poropoluilta. Normaalikuntoinen pärjää hyvin. Päivämatkat voi suunnitella kunnon mukaan, jokaisen tunturin laella ei tarvitse käydä eikä mitään aikatauluja saisi olla. Taivaltaa vaan ajan kanssa ja katselee maisemia, niiden maisemien takiahan sinne yleensä mennään. Pelkästään Lapissa on niin paljon nähtävää, ettei ihmisikä riitä joka paikassa käymiseen ja esim. Ylläksen, Levin, jne jotka on monelle "must" voi valloittaa autolla tai hissillä ja aikaa jää sitten niille muille kohteille. 

Entä melonta? Säästyy kantamisen vaivalta ja matka joutuu nopeaan. Asentopaikoilta voi sitten tehdä pistäytymisiä kiinnostaville nähtävyyksille. 

Ja jos vahinko sattuu niin apu ei kannata hätääntyä, retkikaveri lähtee hälyttämään apua eikä koskaan voi olla niin kaukana metsässä, ettei päivässä pääse ihmisten ilmoille. 

11.02.2012 16:05

En ole harrastanut rinkka selässä reissuja, mutta asumukselta " päiväreppu" selässä kylläkin aika paljonkin. Tietenkin Lappi on tullut koluttua. Madeiran  ja Korsikan saari, Gardajärven vuorilla Italiassa, Sveitsin ja Itävallan alpeilla, Pulgarian vuorilla ja tietysti Santiagon pyhiinvaellus ja Kreetan saari vaellukset ovat kaikki olleet mieleenpainuvia ja todella antoisia elämyksiä, jokainen hieman erilainen ja Sveitsinmatka oli haastava, koska olin leikkauksesta toipuva, mutta ylitin itseni monta kertaa. On mitä kiikkustuolissa muistella ja kyllä kokoajan mielessä pyörii, mihinkä lähtisi seuraavaksi, tuli syksyllä hankittua nuo uudet vaelluskengätkin. Pääsiäisenä ainakin Lappi kutsuu, voi olla että matkat jää lyhyeksi, kun seuralainen on puolitoistavuotias lapsenlapsi. Pulkkamäki on varmaan must...että näin tällä kertaa....

studio66

12.02.2012 11:15

omppu
2012-02-09 15:23

Olenkin ajatellut niin, että en pelkästään gps:n varaan jättäisi. Aina pitää olla varasuunnitelma.

Moi,

Varasuunnitelma pitää olla. Itse olen niin tumpelo että olen hävittänyt sekä kompassin että GPS-laitteen. En sentään samalla reissulla ja toki riskittömissä oloissa. Mutta kuitenkin.

22.02.2012 16:24

No, tuo Alaskahan se on ollut haave, mutta niin se sitten on vain jäännyt ja jääkin. Norjassa, mahtavia maisemia ja jylhiä vuoristoja, Suomessa sitten lapinmaita, keski- ja etelä-Suomessa mahtavia metsiä. Olen kävellyt ja ajanut polkypyörällä ympäri Suomen (monta kertaa 1980 ja -90 luvulla). Ruotsi ja  Norja mukaan lukien.
Kalliovuoret oli jo 1960 -70 luvun vaihteissa päälimmäisenä mielessäni ja vaikka sitten isoveden takana asuukin sukulaisiani, niin se matkanteko on jäännyt, kun sinne ei voi kävellä tai ajaa polkupyörällä ja päijätvene on sen verran kiikkerä isolla vedellä, ettei sit silläkään.
Kotomaa on hieno, vaihtelevia maastoja .. jylhiä korpia. Nykyään sitten riittää vain nämä Lahden maastot, aina Tiirismaalle asti, bussilla pääsee Hollolaan ja siitä metsään. :D)
Kävellyt ja polkenut jalkani.

06.03.2012 12:57

Vaeltaminen on ollut suosittua myös Finnmatkojen asiakkaiden keskuudessa!

Niinpä Finnmatkojen valikoimasta löytyy TEMA –matkojen vaelluslomia esimerkiksi Alpeille, Irlantiin, Liguriaan, Menorcalle, Mallorcalle, Skotlantiin sekä useammalle Kreikan saarelle. Lue lisää http://www.temamatkat.fi/Matkavalikoima/Vaellusmatkat/

Ystävällisesti,

Elina / Finnmatkat

02.05.2012 08:53

Studio55.fin päivän vieraat Liisa Jäppinen ja Pirkko Vekkeli kertovat lähetyksessä kokemuksistaan Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitiltä. Vaellukselle tuli pituutta 800 kilometriä.

Oletko itse vaeltanut? Kiinnostaako sinua patikointi, esimerkiksi pyhiinvaellukset tai vaikka luonnossa kulkeminen? Millaisia vaelluksia olet tehnyt?

11.05.2012 11:04

studio55.fi-toimittaja
2012-05-02 08:53

Studio55.fin päivän vieraat Liisa Jäppinen ja Pirkko Vekkeli kertovat lähetyksessä kokemuksistaan Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitiltä. Vaellukselle tuli pituutta 800 kilometriä.

Oletko itse vaeltanut? Kiinnostaako sinua patikointi, esimerkiksi pyhiinvaellukset tai vaikka luonnossa kulkeminen? Millaisia vaelluksia olet tehnyt?

Olen kulkenut Compostelaan pohjoista reittiä pyhänä vuotena jolloin on erityisen paljon vaeltajia. Yöpymistilaa ei aina löytynyt. Meillä oli n 20 kg rinkka selässä joten olimme aina viimeisten joukossa perillä. Eräänä yönä nukuin ikkunalaudalla.

Oli hieno kokemus.Suosittelen. Mukavuusrajoja on hyvä venyttää!

14.05.2012 19:34

Minäkin aion suunnata Caminolle vuoden kuluttua ystäväni kanssa; kauan ajatuksissa ollut unelma! Ajattelimme kulkea nyt alkuun kokeeksi Camino Portuguesin helpomman reitin viimeiset n. 100 km. Jos kunto ja kantti kestää, seuraavina vuosina olisi tarkoitus kävellä (tosin osissa) loputkin. Nythän se täytyy lähteä, kun pysyy vielä pystyssä :) Itävallassa olen patikoinut muutamana kesänä yksin ja omaan tahtiin, jolloin saa katsella rauhassa maisemia välillä, ilman että muu ryhmä jo menee mutkan taa näkymättömiin. Olen kyllä sellainen sunnuntaipatikoija, jolla taukoja kertyy joskus enemmän kuin kilometrejä...