Tule mukaan lukupiiriin!
Studio55.fin lukupiiri aukeaa tänään sekä tv-ohjelmassa että netissä. Lämpimästi tervetuloa mukaan! Voit osallistua lukupiiriin ja keskustella vaihtuvista aiheista jatkossakin tässä ketjussa.
Ensimmäisen lukupiirin aiheena ovat dekkarit. Tv-ohjelmassa kirjoista alustaa Stig-Björn Nyberg. Oletko samaa mieltä hänen kanssaan? Mitä dekkareita itse suosittelisit muille? Tule mukaan keskustelemaan!
Hei kaikki Studio55:läiset!
Ajattelin olla ensimmäinen, joka ilmoittautuu mukaan lukupiiriin, ja samalla minulla on tilaisuus esittäytyä. Olen Studio55:n ohjelma-assistentti, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että häärään telkkarin puolella Pirjon, Mapen ja Barita-tuottajan oikeana – ja joskus vasempanakin – kätenä, eli toisin sanoen suunnittelen ja ideoin Studio55-ohjelmien sisältöä yhdessä edellä mainitun porukan kanssa.
Esittelen itseni juuri tässä keskusteluketjussa siitä syystä, että olen intohimoinen lukutoukka. Jos minun ei tarvitsisi käydä töissä eikä opiskella eikä pitää huolta ihmissuhteistani jne., viettäisin kaiket päivät sohvalla maaten, kirjaa lukien ja näkkileipää mussuttaen.
En todellakaan ole mikään kirjallisuustieteilijä. Eniten kulutan lukuaikaani dekkarien tai muiden mukaansatempaavien ja tavalla tai toisella viihdyttävien kirjojen parissa. Pidän kovasti muun muassa Henning Mankellin ja Åsa Larssonin kirjoista, mutta koukuttavin lukukokemukseni kautta aikojen oli Åsan sukunimikaiman Stiegin Millenium-trilogia. Jo ensimmäistä osaa lukiessani aloin harmitella sitä, että kirjoja ei ole eikä tule enempää.
Studio55:n lukupiirin isäntä Stig-Björn Nyberg esitteli tänään monta mielenkiintoiselta vaikuttavaa dekkaria, joista ensimmäisenä aion tarttua Camilla Läckbergin Merenneitoon. Nybergin mukaan Läckberg on parempi kuin Lisa Marklund, joka on yksi vanhoista suosikeistani. Katsotaan, olenko samaa mieltä.
Jännittävää hetkiä kirjojen parissa kaikille toivotellen,
Elina
Aamuinen ohjelma sai minutkin, dekkarifanin, jopa rekisteröitymään näille sivuille. Oikein hymyilytti elina-toimittajan suosikkidekkaristit. Kuin suoraan omasta kirjahyllystäni, vaikka lainaan myös paljon kirjastosta. Varsinkin Lisa Marklund on ollut aina ykkössuosikkini. Siksi ohjelmassa esitelty Camilla Läckberg kiinnosti heti. Onko hän "parempi" kuin Marklund, jää nähtäväksi.
Myös Anna Janssonin Maria Wern -dekkarit ovat suosikkejani. Olen huomannut, että jos lukee monta saman kirjailijan kirjaa peräkkäin, alkavat kaikki tuntua vähän samanlaisilta. Joten vaihtelu virkistää myös kirjoissa.
Suomalaisista Leena Lehtolaisen ihan uusinta Oikeuden jalopeura, en ole lukenut vielä. Edellisestä Minne tytöt kadonneet, pidin paljon. En oikein tykännyt tv-sarjoista, jotka oli tehty hänen kirjoistaan. Ehkä tässä on sama juttu kuin elokuvissa, joista on lukenut kirjan aikaisemmin. Lukiessaan muodostaa oman kuvan henkilöistä ja paikoista, eikä se sitten vastaakaan elokuvassa. Minulle aina käy niin...paitsi Millenium-trilogiassa. En katsonut kuin ensimmäisen, koska tarinan raakuus yllätti kuvana, mutta näyttelijät olivat mielestäni juuri sellaisia kuin olin mielessäni kuvitellut.
Aforismi, minuakin hymyilyttää sinun viimeinen lauseesi Millenium-trilogiasta. Juttelimme nimittäin lämpiössä ennen lähetystä Mapen ja Stig-Björnin kanssa samasta aiheesta, eli siitä, kuinka usein joutuu pettymään kirjoista tehtyihin elokuviin, ja me kaikki olimme samaa mieltä kanssasi: Millenium-filmatisointi ei tuottanut pettymystä. Ilmeisesti ruotsalaisilla elokuvantekijöillä on samanlainen mielikuvitus kuin meillä.
Laitanpa minäkin dekkarien ystävänä muutaman sanan tähän. Ohjelmassa puhuttiin hyvistä ja huonoista dekkareista. Mikä sitten on kenenkin mielestä hyvää tai huonoa? Mieltymykset ovat kovin henkilökohtaisia. Yksi tykkää yhdestä, toinen toisesta. Olen aiemmin kertoillut omista lukumieltymyksistäni tällä saralla. Jos jonkun dekkaristin kirjat miellyttävät minua, pyrin lukemaan niitä mahdollisimman paljon. Sitten etsin taas uuden tuttavuuden. Kirjastovirkailijatkin ovat suositelleet minulle joitakin. Tällä tavalla tutustuin esim. Alexander McCall Smithin "Mma Ramotswe tutkii" - sarjaan, joka kertoo naisten etsivätoimistosta Botswanassa. Kerrassaan viehättäviä kirjoja, meno on verkkaisaa ja aina välillä nautitaan kupponen rooibos-teetä. Mielenkiintoista seurata elämänmenoa itselleen täysin vieraassa maanosassa ja maassa.
Ikkunan vieraaseen kulttuuriin tarjoavat myös seuraavat dekkaristit kirjoissaan. Donna Leonin kirjat liikkuvat Venetsian ympäristössä, Qui Xiaolongin taas Kiinassa, Sujata Masseyn Rei Shimura kirjat enimmäkseen Japanissa. Uusin tuttavuus on Alexandra Marinina, joka kertoo Moskovan miliisistä. Kaikissa mainituissa kirjoissa kuvaillaan rikoksien ohessa myös kunkin maan tapa- ja ruokakulttuuria, politiikkaa, kansanluonnetta ym. Meno ei aina ole päätähuimaavaa, pikemminkin rauhallista, mutta silti jännittävää. En pidä ns. "kovasta" toiminnasta enkä raakuuksilla mässäilystä.
Olen toki lukenut Agatha Christiet, J.D. Robbit, Anne Holtit ym., mutta halusin mainita muutamia hieman vieraampien maidenkin dekkaristeja. Viihdyttäviä lukuhetkiä kaikille 
!
Hei kaikki lukijat,
on nastaa, että meille on saatu ikioma lukupiiri! Kirjat ovat olleet läheisiä ystäviäni siitä lähtien kun opin lukemaan. Äiti muistelee, että ennen kouluikää kyselin vähän väliä "mikä tämä kirjain on?" Lukemisen oivaltaminen oli niin hieno elämys, että muistan vieläkin vuodenajan, huoneen, tuolin ja lehden, joka oli kädessäni. Siitä alkoi elinikäinen rakkauteni kirjoihin. Jos olen lukumatkallani tehnyt virheitä, niin sen, että luin monet kirjat liian nuorena. Onneksi sen virheen voi korjata.
Ensimmäisessä lukupiirissä oli aiheena dekkarit. Olen kuullut väitteen, että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi dekkareihin. Olen eri mieltä. Minusta dekkarit ovat hieno laji, ja jos johinkin dekkarikirjailijaan tykästyyn, niin lukee mielellään koko tuotannon. Yksi lemmensuhde syttyi kirjailija Andrew Garveen. Ensimmäinen häneltä lukemani kirja oli "The Far Sands". Garven tarinat sijoittuvat usein merimaisemiin. Ihastuttavaa kirjoissa on se, että rikos ratkesi puhtaalla päättelyllä, ei ihmettä muistuttavilla sattumuksilla. Ystäväni Saijan avustuksella sain luettavakseni aika monta. Yhden ostin hiljakkoin kirjaston postimyynnistä. Jos kiinnostuit Andrew Garvesta, niin tiedoksenne se, että nimi on pseudonyymi. Hän käytti myös kirjailijanimeä Roger Bax. Hänen oikea nimensä on Paul Winterton. Ammatiltaan mies oli toimittaja ja ulkomaankirjeenvaihtaja. Lukuiloa, Garven/Baxin/Wintertonin seurassa!
Kyllä vaan,minäkin olen erilaisten kirjojen suurkuluttaja!-Iso siskoni luki veljelleni ja minulle paljon satuja,kun olimme alle kouluikäisiä.Krimin kauneimmat sadut ja Hölmöläistarinat tulivat tutuiksi...
Agatha Cristien kirjoja luin 12-vuotiaana samoin erilaisia Villinlännen seikkailulehtisiä.
Dekkareita luen mielelläni.Sherlock Holmesin salapoliisi jutut ovat mielenkiintoisia.Tällä hetkellä on menossa Stieg Larssonin rikostarinat.
Historialliset kirjat kiinnostavat kovasti.Uppoudun joskus moneksi päiväksi Suomen historian kirjoihin,samoin paikalliseen historiaan ja sukukirjoihin.
Panu Rajalan Unio Mystica on kirjahyllyssäni.Varmaan ostan myös uutuusteoksen Juhani Ahosta.
Erilaisia runokirjoja lueskelen mielelläni,samoin dokumentteja ja elämäkertakirjoja.
Elikkä kaikenlainen kirjallisuus kiinnostaa...
Mitä Irkko pidät Larssonista? Täytyy myöntää, että olen sinulle vähän kateellinen, jos sinulla kerran on vielä trilogia kesken.
Minäkin luin Agatha Christietä joskus ala-asteikäisenä, ja muistan kyllä pelänneeni niin hemmetisti Kymmenen pientä neekeripoikaa -kirjan tarinan viedessä. Vaikka ikää on tullut jokunen vuosi noista ajoista lisää, saattaa hyvin kirjoitettu jännäri edelleen laittaa mielikuvitukseni siinä määrin laukkaamaan, että jos olen yksin kotona, joudun jättämään valot yöksi päälle. Mitenkäs te muut, käykö teille koskaan niin, vai olenko lukupiirin ainoa pelkuri?
Elina
Kiitos kysymästä....Todellakin minulla on kesken kirja:Stieg Larsson-Miehet,jotka vihaavat naisia--Sitten suraa jatkoa:Pilvilinna,joka romahti ja Tyttö,joka leikkii tulella...Poikani ja hänen avokkinsa kirjoja.Luin aiemmin myös heidän dekkareitaan,hyviä sellaisi,mutta en muista kirjailijan nimeä.
Niin,jos olen yksin kotona,en lue illalla jännitysromaaneja, vaan jotakin rauhoittavaa...Ja taatusti ulkovalot palavat...Yleensäkin minulla on seuralaisena tuo iki-ihana Elmo-koira.Se tulee nukkumaan viereeni...On näet myös paimenkoiran verta....
Niin ,näistä dekkareista...Minua viehättää aina se rikoksen selvittäminen,ei niinkään se synkkä tapahtuma!
Anne Holtin dekkareista en oikein dikkaa...
Todellakin,pidän tästä Stieg Larssonista-Miehet,jotka vihaavat naisia!Siinähän selvitellään nuoren tytön katoamista ja liike-elämän sotkuja...On vasta vaiheessa...
Aloitin eilen minulle uuden dekkaristin,norjalaisen Kjell Ola Dahlin `Mustan enkeli`kirjan.Vaikuttaa mukanaan vievältä tekstiltä 
Pitäisikin enemmän valita luettavaksi uusia,ennestään tuntemattomia kirjailijoita eikä aina sitä tuttua ja taattua.
Onneksi meillä on hieno ja maksuton (vielä) kirjastolaitos jota käyttää 
Hyvä juttu tämä lukupiiri ja toimii ilmeisimmin sen verran joustavasti, että harvemminkin kommentoivat voivat pysyä mukana. Ja alkuun dekkareita, joiden kestokuluttaja en taida olla. Kolme Larssonia hyllyssäni ovat ja ensimmäisen ehdin lukeakin kun televisioon ilmestyi sarja johon kaikki kirjat oli filmattu eli ne kaksi ovat vielä lukemista odottamassa. Sarja oli mielestäni suht´hyvä. Karo Hämäläisen Erottajan luin juuri, se näkyi olevan niissä Nallen kirjapinoissakin. Pörssipyörteet ilmeisesti niin tätä päivää että aiheesta piti saada kotikutoinen laitos kaikkine tuotesijoitteluineen. Dekkari kirjasta kehittyi mielestäni aivan viime sivuilla, huolimatta yhdestä aikaisemmmasta ryöstöstä ja kidnappauksesta. Antti Tuomaisen Parantajaa ollaan kääntämässä useammallekin kielelle. Olisko syynä kirjaan tuodut ilmasto, mamu ym. ympyrät. Olen ymmärtänyt, että dekkarit tai ainakin jotkut niistä ovat jo useamman vuoden kertoneet erilaisista yhteiskunnan ongelmista ja nivoneet niistä pää tai ainakin sivujuonia. Ja toisaalta kaunokirjoihin on ilmestynyt hyvinkin tiheitä tunnelmia. Sellaisia ovat mielestäni esim. Tuulen varjo ja Yöjuna Lissaboniin. Toivon lukupiirille menestystä ja paljon hyviä ystäviä.
Ihan totta että dekkareihin on tullut vallitsevaa yhteiskunnallista henkeä,mikä se sitten lienee..
Ainoa ohje lukutaitoiselle ja -haluiselle olisi että etsi,pety ja etsi uudelleen 
Meillä on hienoja kirjailijoita ja runon taitajia,menneessä ja tässä päivässä!
Antakaa sanan palaa,päissänne
En ole nyt perillä miten tämä lukupiiri toimii? Onko tässä joku tietty henkilö joka aloittaa aiheen vai miten?
Minä luen hyvin vähän dekkareita ,mutta muuten kyllä laidasta laitaan kirjat käy.
Jos käy niin aloitan aiheesta humoristiset kirjat.
No niitä ovat tietysti Arto Paasilinnan kirjat ja ne luen aina kun uusi kirja tulee vaikka en varsinainen fani olekaan.
Nyt te tietysti kaiki olette lukeneet Tuomas Kyrön Mielensä pahoittaja . Se on hyvä. Oletteko lukeneet jo hänen uuden kirjansa joka on ilmestynyt juuri : Kerjäläinen ja jänis. Saattaisi olla myöskin huumorilla kirjoitettu .
Nyt minulla on luettavana aivan alussa vasta Jonas Jonassonin kirja : Satavuotias joka karkasi ikkunasta
ja katosi . Aika oudolle kuulostaa näin alussa .Onko dekkari ,humoristinen kirja vai mikä?
Jos olette lukeneet kerokaa mielipiteenne!
Onko sinulla näkemystä
ja kokemusta? Osallistu päivän
puheenaiheeseen!
Keskustelun säännöt
Täältä näet kaikki keskusteluaiheet
Tulevat aiheet ja vieraat
Avun tarpeessa? Katso nettikoulu!
Tutustu Studio55.fi-kasvoihin
Onko pajatso-sormesi vielä iskussa? Onko yksikätinen rosvo suosikkisi? Kokeile maksuttomia nettipelejämme!