Mikä taito kulkee suvussasi?
Studio55.fi paneutui tänään lahjakkuuteen. Vieraana oli Mikael Nuorivaara, itsensä satusetä Topeliuksen jälkeläinen, jonka suvussa lahjakkuus on verissä.
Mikä taito tai lahja sinun suvussasi kulkee? Oletko perinyt lahjakkuutta suvultasi?
Sillanrakennustaito, sillä esi-isäni savolaiset sotamiehet tekivät sillan Lech-virran yli aamu-usvassa. Näin kertoo Topelius Maammekirjassaan. Tuo kirja ei paljon muuta kerrokkaan 30 vuotisesta sodasta kuin Ruotsin kunikaallisista ja savolaisista sotamiehistä miten he Kustaa II Adolfin määryksestä kävivät uskonsotaa Saksanmaalla. jumppis
Molempien vanhempien puolelta on periytynyt taitoja.
Isämme kädentaidot liittyivät puutöihin monipuolisesti. Molemmat vanhemmat ovat musikaalisia, laulu harrastuksena ollut kuorolaulun ym. muodossa meillä lapsilla ja taipumus on ilokseni periytynyt lapsenlapsillemme. Kädentaitoja harrastamme myös mm. ompelun ja piirustuksen kautta. Suurin osa perheenjäsenistä on ammatissa jossa näistä taidoista on hyötyä.
Viesti poistettu koska sen kirjoittaja ei enää ole Studio55:n jäsen.
Olemme yrittäjä sukua hyvin pitkälle ja sehän kuvastaa tietenkin kovaa työteliästä monipuolista taitoa.
Viesti poistettu koska sen kirjoittaja ei enää ole Studio55:n jäsen.
Peritty taito minulla tuntuu selvästikin olevan tuo piirustustaito. En ole oikeastan ikinä harjoitellut piirtämistä ... se vain luonnistui noin niinkuin luonnostaan, ja sitä mukaa avautui taiteellisia harrastuksia ja myöhemmin ammattikin. Taideteollisessa Korkeakoulussa opiskellessani ihmettelein, kuinka monet taiteellisuutta vaativaan ammattiin pyrkivät eivät ede osanneet piirtää, ja näin on myös monen ammatikseen maalaavan kohdallakin. Nykyään piirrustustaito ei ole edes taiteilijalle välttämätöntä. Itse sanouduin oitis irti paikkakuntani taiteilijapiiristä, kun panin merkille miten kehnoja he olivat piirtäämisessä. Piirtämistaidossa he olivat pysähtyneet n. 8-10 vuotiaan tasolle. Ilmeisesti kuulun siihen vanhaan koulukuntaan eli ”renesanssi”-koulukuntaan, joka vaali etenkin hyvää piirrustustaitoa ja sitten tulee vasta muut taidot. Laulaminen, musiikkikorva ja hyvä lauluääni on myös niitä taitoja joita ei oikein edes harjoittelemalla opi, jolle omaa hyvää geeniperimää. Tiesin, että suvussamme on elänyt ja varmaa elää vieläkin kaunisäänisiä laulajia, kuten oli iso-äitinikin, mutta itse pidin itseäni surkeana ja pieniäänisenä laulajana, kunnes eräässä karaokeillassa oikein säikähdin, kun löysin oman ääneni, ja nyt rakastan laulamista. Tässä on kyllä kyse puhtaasta perimästä eikä harjoituksesta, koska olen ollut miltei kansakouluajoista totaalisesti laulamatta (mitä nyt suihukssa hoilottanut vähäsen).
Taidelajeista puhuessani,äidin puolelta tulee musikaalisuus,piirustustaito ja erilaiset kättentyöt kuten käsityöt,viulun ja kanteleen tekijöitä sekä kaappikelloja ym...
Isän puolelta taas kirjallisuus ja runollisuus.Muutoin luonteeltaa jääräpäisiä matemaatikkoja ja yrittäjiä...Näkyypä jo näitä piirteitä kahdessa lapsenlapsessakin...meinaan itsepäisyyttä...
Suvussani on/oli aivan mielettömän taitava käsityön lahjakkuus. Ammattiaan en tiedä, mutta harrastuksenaan hän taikoi takomalla hitaasti ja varovasti kuumentamalla kuparipeltilevystä kahvipannun rungon.
Siihen nyt pystyy monikin ammattilainen, jos pannun runko tehdään normaalisti kahdesta osasta, eli pannusta ja erikseen väsätty kaatonokka tinataan siihen kiinni.
Mutta tämä ihmemies osasi takoa normaalinnäköisen kaatonokankin pannusta ulos. Pannu tottakai oli käyttökelvoton, koska eihän nokan päässä ollut aukkoa. Eikä sitä voinut siihen tehdä, eihän sitä kukaan enää uskoisi yhdestä levystä taotuksi.
Porukalla sitä ihmeteltiin ja tutkittiin. Ei löytynyt nokan juuresta saumaa, ei, eikä vahingossa puhkaistua/paikattua kylkeäkään. Uskottava se oli, rehellinen se isän serkku tai pikkuserkku oli. Isä kysyi, onko teitä montakin Suomessa, jotka tuon osaavat. Hän totesi vaatimattomasti hymyillen, että eipä taida kovin montaa muuta löytyä.
Oli myös hankkinut kultasepänliikkeestä hopealevyjä, oli niistäkin nikkaroinut yhtä ja toista kaunista kahvipöytään ja koruiksi.
Eikä siinäkään vielä kaikki. Elettiin -70 luvun puoltaväliä, ja pääsin ensi kertaa eläissäni kyseisellä visiitillä savusaunaan, jonka samainen mies oli rakentanut. Olin silloin varsinainen laiheliini, enkä ole ikinä missään saunassa nauttinut, hikoillut niin nautinnollisesti ja vuolaasti. Hiki virtasi noroina jokapuolelta kroppaa. Ja niinkuin kunnon savusaunassa, seuraavana aamuna sai jopa vielä makoisammat löylyt!
Noin kymmenen kertaa olen sen jälkeen ollut eri savusaunoissa tähän päivään mennessä, enkä lähellekään vastaavaa ole kokenut. Kirveleviä silmiä ja väärin rakennettuja tai väärällä puutavaralla lämmitettyjä kylläkin. Hyvin tehdystä savusaunasta saa maailman parhaat löylyt, en voi kuin suositella kokeilemaan, jos vielä on kokematta
Saanenko mainostaa,mökilläämme on savusauna,jonka ukkeli on tehnyt alusta loppuun asti itse.Leppäpuille on oma liiteri ja niillä puilla sitä sitten lämmitellään...Makoisat on löylyt...
Meillä on kyllä käsityötaito periytynyt äidiltäni ja isältäni sekä tätini olivat myös erittäin näppäriä käsistään. Isäni veisti puusta tauluja ja teki kauniita lippaita puusta, äitini neuloi ja virkkasi ja tätini opetti ja sai minut innostumaan kangaspuilla kutomisesta. Harmi vaan se harrastus on jäänyt vähemmälle kun ei ole paikka missä pitäisi puita ja käsityökeskukseen on pitkä matka. Tuntuu että taito ruostuu. Isäni oli myös hyvä laulamaan mutta harmi ettei ole minulle periytynyt, veljelleni kylläkin. Toinen tätini oli mestarileipuri enkä hänen tekemänsä veroista pullaa ole muualla saanut. Omat lapseni ovat myös näppäriä koneitten kanssa mutta ei muutoin. Tarpeellinen taito sekin.
Tiilenpäitten lukeminen ollut koko sodan jälkeisen ajan riesana,nimittäin muuraustyöt,uunit sun muut muuraukset.
Isä ukko aloitti vaikka oli sotainvaliidi ja joutui yhellä kädellä tekemään ja siinä opin minäkin kun jouduin olemaan apurina.
Mut muuraushan on maailman toiseksi helpointa hommaa kun muistaa aamulla kummalla aloittaa,tiilellä vai laastilla.
Mut nyt onneksi katkeaa sekin raditio, jos ei nuorin tytär halua jatkaa, on kovasti kysellyt mut olen yrittänyt sanoa että edes ajattele koko asiaa,samoin olen sanonut pojilleni ja onneksi ovat koullinneet itsensä muihin ammatteihin,kuitenkin rakennuksiin liittyviin töihin.
Miksi ihmeessä et halua tyttäresi jatkavan käsityö ammatissa Jouni?
Kyllä kädettömiä nuoria löytyy muutenkin,,
maksim
2012-03-09 21:41Miksi ihmeessä et halua tyttäresi jatkavan käsityö ammatissa Jouni?
Kyllä kädettömiä nuoria löytyy muutenkin,,
On se vaan niin kuluttava ammatti ja pitää olla kova viinapää,nääs ne savujaiset ja harjakaiset.
En tietenkään kiellä,enemmän innostan laattatöihin,maalariksi tai onhan niitä paljon muitakin kädentöitä rakennuksilla.
Onko sinulla näkemystä
ja kokemusta? Osallistu päivän
puheenaiheeseen!
Keskustelun säännöt
Täältä näet kaikki keskusteluaiheet
Tulevat aiheet ja vieraat
Avun tarpeessa? Katso nettikoulu!
Tutustu Studio55.fi-kasvoihin
Onko pajatso-sormesi vielä iskussa? Onko yksikätinen rosvo suosikkisi? Kokeile maksuttomia nettipelejämme!