Onko sinulla kokemuksia aivoverenvuodosta?
Studio55.fin päivän vieras Irmeli Tallqvist selätti onnistuneesti vakavan aivoverenvuodon.
Onko sinun lähipiirissäsi, tai itselläsi, kokemuksia aivoverenvuodosta? Kuinka niistä on selvitty?
studio55.fi-toimittaja
2012-02-06 09:27
Studio55.fin päivän vieras Irmeli Tallqvist selätti onnistuneesti vakavan aivoverenvuodon.
Onko sinun lähipiirissäsi, tai itselläsi, kokemuksia aivoverenvuodosta? Kuinka niistä on selvitty?
Kiitos 6.2 aivoverenvuoto-ohjelmasta!
Kuulun niihin onnellisiin, jotka ovat saaneet jatkoajan elämälle. Vuosi sitten tammikuussa päässä rajähti. Onneksi asuimme vajaan kilometrin päässä Vaasan keskussairaalasta jossa tehtiin heti oikea diagnoosi ja ambulanssi kuljetti samantien Tampereelle. Laaja SAV , mutta ei leikattu. Kaksi kertaa olen käynyt huonon olon takia keskussairaalassa, jossa toisella kertaa otettiin uudelleen magneetttikuva, mutta mitään vakavaa muutosta ei havaittu.
Tällä hetkellä päässä on jatkuva " suhina" mutta muuten olo tuntuu aika normaalilta. Näön jälkitarkstukseen pääsen vielä tässä kuussa. aluksi minulla oli kaksoiskuvia pari kuukautta, mutta nyt niitä ei enää ole.
Olen todella kiitollinen sekä Vaasan keskussairaalalle että erityisesti Tampereen Yliopistolliselle keskussairaalalle hyvästä hoidosta! Tiedän myös, että monet ihmiset ovat rukoilleet terveyteni puolesta, vaikka en olekaan mitenkään "tosiuskovainen". Sekin on ollut hienoa havaita!
Kiitos!
Hannu
Minulla oli myös aivoverenvuoto v. 2007 lopussa. Muistan sen aina kun perjantai aamuna n. 5.30 heräsin ja päätä särki (emme olleet juhlineet tms.) mieheni kysyi miksi herään näin aikaisin ja kerroin että on varmaan tulossa flunssa kun särkee päätä ja että otan tässä Buranaa. Aloin voimaan pahoin. Mieheni näki että nyt on jotain outoa ja hän tilasi ambulanssin. Mentiin Satakunnan keskussairaalaan päivystykseen. Muistan vielä kun kävin itse vessassa. Mutta sitten oli kuulema mennyt taju, kun pääsin päivystyksessä pitkäkseni. Seuraavaksi heräsinkin Turun yliopistollisessa sairaalassa. Minulle tehtiin leikkaus heti. He olivat todenneet että kyseessä oli lukinkalvon alainen aivoverenvuoto. Avoleikkausta ei onneksi tarvinnut tehdä vaan katedri vietiin aivoihin nivussuonen kautta ja pään suonessa oleva reikä korjattiin. ja verenpurkaus saatiin pysähtymään. Veri ei ollut onneksi ehtinyt aiheuttaa mitään vauroita aivoissa.
Minulle asennettiin myös shuntti. Leikkauksen jälkeen olin koomassa jonkin päivän ja myös hengityslaitteessa. En muista siitä ajasta juuri mitään. Sitten takaisin Satakunnnan keskussairaalaan jatkohoitoon -ambulanssilla ja olin ollut ehkä yön tai pari Porin Satakunnan keskussairaalassa, niin lääkärit huomasivat ettei shuntti toimikkaan ja takaisin kiiruusti ambulanssillaTurun yliopistolliseen sairaalaan. Tästä reissusta en tiedä mitään. Turussa asennettiin sitten uusi shuntti ja takaisin Poriin Satakunnan keskussairaalaan, jossa oli n. 2 viikkoa. Koko vuoden 2008 oli käytännöllisesti katsoen vuoteessa -eli ihan poikki. Mieheni hoiti minua. Voinkin sanoa että henkeni palastaja oli mieheni ja lääkärit. Olen nyt terve - painoa vaan on tullut vähän liikaa. Jota yritän parhaani mukaan pudottaa, mutta muuten ei mitään vaivoja jäänyt.
Minun tarinani alkaa kutakuinkin samalla tavalla kuin aamun vieraan Irmeli Tallqvistin. Sain voimakkaan kivun päähäni 28.12.2011. Menin vasta 2.1.2012 Länsi-Pohjan Keskussairaalaan, jossa minut kuvattiin jne. ja lähetettiin välittömästi OYS:iin. Siellä diagnoosi oli sama kuin Irmelillä. Minut operoitiin seuraavana päivänä, siis 3.1.
Mutta operaatio ei ollut leikkaus, siis sellainen kuin Irmelillä, päähän ei tehty reikää. Minulle tehtiin ns. koilaus. Ymmärtääkseni sellaisia on tehty vasta muutaman vuoden ajan. Siinä puhkaistaan reikä nivusiin ja sitä kautta ujutetaan platinalanka tukittavaan paikkaan ja tukitaan vuotava kohta langalla. En yritäkään selittää menetelmää tarkemmin, jottei tule vääriä tietoja. Se on ammattimiesten hommaa.
Minut kotiutettiin 13.1. Siis olen ollut ollut jo 3,5 viikkoa kotona 3.1 tapahtuneen operaation jälkeen. Ja siis reilu kuukausi aivoverenvuodon jälkeen. Kunto on hyvä, lääkkeitä en tarvi juuri ollenkaan. Ainakaan vielä ei ole merkkejä jälkivammoista. Tietenkään en saa rasittaa ainakaan toistaiseksi itseäni hikeen saakka. Autolla ajo ja lentäminen ovat 3kk:n ajan kiellettyjä.
Haluan yhtyä ohjelmassa esitettyyn suomalaisen sairaanhoitosysteemin ja uskomattoman osaamisen ylistykseen. Itselläni ei ole pienintäkään negatiivista sanaa sanottavana koko hoitoprosessini ajalta kummassakaan sairaalassa.
Olen työskennellyt ikäni kunnallisvirkamiehenä ja vuosia keskussairaalan luottamushenkilöhallinnossa ja joutunut niissä käsittelemään mm. erikoissaaraanhoidon kustannuksia ja niiden kasvua. Tämän sairaanhoitokokemukseni jälkeen (sen, että elämäni jatkuu) saiin aivan uuden näkökulmaan noihin kustannuksiin. En ole ensimmäinen sanomassa, että hoito on liian kallista.Kuka yleensäkään laskee pelastetun ihmishengen hinnan.
TOIVON, ETTÄ STUDIO 55:N TOIMITUS SELVITTELISI ASIANTUNTIJOILTA SAAMAANI HOITOMENETELMÄÄ (KOILAUSTA) JA KERTOISI SIITÄ KATSELIJOILLE.
JV
Minulla oli myös lukinkalvonalainen verenvuoto, joka hoidettiin koilaamalla. Aivoliiton lehdessä AVH 2/2011 on kansantajuinen artikkeli aivoverenvuodon hoitamisesta. Kannattaa lukea, jos asia kiinnostaa.
Isäni menehtyi aivoverenvuotoon 53vuotiaana.Siskoni sai ensimmäisen vuodon alle30vuotiaana.Äidilläni todettiin aneorysma ,mikä leikattiin.Meillä lapsilla.6lasta,yhtä lukuunottamatta todettiin myös ja leikattiin.Sisko vuosi uudelleen,toinen puoli on osittain poissa pelistä.Tämä ainoa,ns,terve sisko sai suuren vuodon ja menehtyi.
Tässä on ollut vaikeaa aikaa selvitellä ajatuksia ja elämän tarkoitusta.
Veljeni kuoli aivoverenvuotoon vuosia sitten,oli tajuttomanamuutaman kuukauden ,mitään ei ollut tehtävissä.Läheinen vanhempi nainen halvautui vajaa kaksi vuotta sitten liikuntakyky meni puhe onneksi säilyi.Viime viikolla tuli rajumpi vuoto,hän on tajuttomana sairaalassa ja mitään ei ole enään tehtävissä
Mieheni sai aivoverenvuodon vuonna 2006 ja parantui hyvän hoidon ansiosta ennalleen. Minä sain aivoverenvuodon vuonna 2010, ja parannuin entiselleni hyvän hoidon ansiosta. Olemme kuulemma lottovoittomme saaneet ja näinhän se on. Kiitos Oulun yliopistosairaalan loistaville lääkäreille. Nyt on aika nauttia yhteisestä loppuelämästä.
Minun lasteni isällä oli kaksi aivoverenvuotoa, joka johtui kummallakin kerralla kaatumisesta. Epilepsiasta johtuen hän löi pahasti päänsä kaksi kertaa, jolloin hänelle laitettiin 32 tikkiä molemmin puolin päätä kummallakin kerralla. Hän näytti selviävän siitä, mutta itsensä ilmaiseminen suullisesti tuotti hankaluuksia. Ikävä kyllä hän sai ALS:n vajaan vuoden leikkauksen jälkeen. Luulen, että tämä johtui näistä aivoverenvuodoista. Hän kuoli kesällä 2010.
Olen katsonut jo 3 kertaa 6.2. esitetyn ohjelman netistä joka käsitteli aivoverenvuotoa. Itken ja katson, kun muistelen kuinka oma lapseni 20-vuotiaana kuoli lukinkalvonalaiseen vuotoon. Hänellä alkoi räjähtävä päänsärky ja hän matkusti kuitenkin isovanhempiensa luokse jotka toimittivat hänet seuraavana yönä sairaalaan josta hänet vielä kotiutettiin saman vuorokauden aikana diagnoosina jännitysniska ja reseptit särkylääkkeistä. Neljän vuorokauden kuluttua hän kuoli isovanhempien luokse yöllä nukkuessaan. Lääkärit katsoivat myöhemmin uudelleen hänestä otetut kuvat joissa vuoto näkyi kun kuulivat pojan kuolleen. Lääkäri ei saanut edes huomautusta oikeudessa saati muita sanktioita, koska osasi niin hyvin esittää kuinka harvinaista on näin nuoren saada aivoverenvuoto, vaikka se voi tulla pienemmille lapsillekin.
Itse olin niin rikki ja olen vieläkin etten jaksanut taistella sen enempää oikeutta. Pistää vaan niin vihaksi, että lapseni kohdalle ei sattunut ammattitaitoista osaavaa lääkäriä, joka olisi voinut pelastaa lapseni hengen.
Stuidu, minuakin itketti kun luin kertomuksesi pojastasi. Otan koko sydämestäni osaa suruusi. Voimia sinulle Stuidu. T. Puolukka.
puolukka
2012-02-20 16:01Stuidu, minuakin itketti kun luin kertomuksesi pojastasi. Otan koko sydämestäni osaa suruusi. Voimia sinulle Stuidu. T. Puolukka.
Lämmin kiitokseni sinulle Puolukka osanotosta.
Stuidu
eila
2012-02-06 10:51
studio55.fi-toimittaja
2012-02-06 09:27Studio55.fin päivän vieras Irmeli Tallqvist selätti onnistuneesti vakavan aivoverenvuodon.
Onko sinun lähipiirissäsi, tai itselläsi, kokemuksia aivoverenvuodosta? Kuinka niistä on selvitty?
Onpa todellakin ihan oikea kuva päänsärystä "räjähtävä".Se oli minun osani 8.2.2012 vesijumpalla. Lähdin samassa pois vedestä sanoin "nyt sattui päähän" vedestä rappuja noustessa sanoin vielä "soittakaa ampulanssi" siihenpä loppui muistot,Herätettiin Tampereella seuraavana päivänä.Oli kyllä Lahdessa kuvattu ja huomattu todellinen vuoto.Nyt kuukauden sairaalareissun jälkeen olen vapaa särkylääkkeistä joita jouduin niskasäryn ja ehkä siitäjohtuvan päänsäryn vuoksi syömään.En ole vielä uskaltanut vesijumpalle,toivon saavani vielä tietää,kuka otti tosissaan ja soitti minulle apua.Se tuntui olevan lääkäreillekkin yllätys,että muistini petti heti vedestä noustuani.Olen puhunut koirista ainakin,vaikka minulla ei tätä nykyä ole koiraa,hoitokoirakin oli viimeksi joulun aikaan.Tätä kai sanotaan uudeksi elämäksi,vaikka vielä onkin joitain tutkimuksia kesken.
Aikanainen,toivon sinulle kaikkea hyvää ja toipumista raskaasta koettelemuksesta,minkä olet saanut kestää.Me emme ymmärräkään,mitä olet saanut läpi käydä.Ihmettelinkin,kun sinusta ei kuulunut mitään,sitä vaan kun aina odottaa ihmisii keskustelemaan tai moikkaamaan...Mutta kaikkea hyvää sinulle ja jaksamista...Elämä on vain tällaista...
Onko sinulla näkemystä
ja kokemusta? Osallistu päivän
puheenaiheeseen!
Keskustelun säännöt
Täältä näet kaikki keskusteluaiheet
Tulevat aiheet ja vieraat
Avun tarpeessa? Katso nettikoulu!
Tutustu Studio55.fi-kasvoihin
Onko pajatso-sormesi vielä iskussa? Onko yksikätinen rosvo suosikkisi? Kokeile maksuttomia nettipelejämme!
