Studio55 -keskustelut

30.01.2012 09:09

Studio55.fi viettää suvaitsevaisuuden viikkoa, ja viikko aloitetaan keskustelemalla kehitysvammaisuudesta. Tunnetko kehitysvammaisia, ja oletko ollut heidän kanssaan tekemisissä? Millaisia kohtaamiset ovat olleet?

30.01.2012 10:34

Hei! Olen viiden lapsen äiti, nuorimmaiseni syntyi 1990 ja hänellä on downin syndrooma. Tieto kehitysvammaisuudesta tuli ihan "puun takaa", mitään ennakkotietoa meillä ei siitä ollut. KHKS:ssa synnytyksen jälkeen poika vietiin pois, oli kuulemma hieman sininen ja kylmissään, joten vietiin lämmittelemään. Parin tunnin päästä luokseni tuli harmaapäinen lastenlääkäri (nimeä en viitsi mainita, vaikka tiedän hänen jo kuolleen) paksun, vanhan lääkärikirjan kanssa. Kirjasta hän näytti kuvaa "mongolioidista", jolla oli kieli suusta ulkona ja oli muutenkin epämiellyttävän näköinen. Lääkäri kertoi pojallani olevan downin syndrooman ja melko varmasti myös siihen liittyen vakavan sydänvian, joka kuitenkin varmistuisi vasta tarkempien tutkimusten jälkeen. Lääkäri kyseli koska mieheni tulisi paikalle (mies oli kotona hoitamassa isompia lapsiamme) ja kehoitti miehen kanssa keskustelemaan mihin lapsi laitetaan, siis laitokseen! Kotiin häntä ei kuulemma kannattaisi viedä, uusi lapsi vain alulle heti kun mahdollista. Ja vuosi siis oli 1990, 22 vuotta sitten!!!

Kotiin poika kuitenkin tuotiin, 7,5kk iässä vaikea sydänvika korjatttiin lastenklinikalla leikkauksella ja tänään hän on 21 vuotias mies, opiskelee vielä kevään, jonka jälkeen toivottavasti pääsee muuttamaan omaan asuntoon ja löytää myös työpaikan.

Kerroin tämän tarinan siksi, että ei aina ole kyse tiedon puutteesta kun puhutaan vammaisten kohtelusta, tällä lääkärillä kyse oli selkeästi asenteesta.

Hyvää kevättä kaikille, toivottelee Marjukka

30.01.2012 14:32

Marjukka-60

Luin tuon sinun hienon tarinasi poikasi kasvattamisesta aikuisuuteen.Paljon olette jaksaneet miehesi kanssa.-Ihmetyttää nämä asenteet-´vie laitokseen´-uskon, että suurin osa vanhemmista haluaa pitää erilaisen lapsensa kotona,jos se on vain suinkin mahdollista omien voimavarojen ja lapsen voinnin kannalta.

Koskaan me ei tässä elämässä tiedetä,mitä ´puun takaa´tulee ja siihen pitää vain sopeutua ja kypsyä.Paeta ei voi!Jos suonet,heitän tähän sanonnan,joka ei päde sinuun tietenkään:"Jos lähdet sutta pakoon,voi karhu tulla vastaan!"/Tai ota härkää sarvista!

Kaikkea hyvää sinulle ja hienoa,kun kerroit omasta rakkaasta lapsestasi ja hänen menestymisestään elämään... 

01.02.2012 22:38

Vasta kysymys, miten heihin pitäisi teidän mielestä suhtautua...??

Entisellä työpaikallani oli kehitysvammainen asukas, kun he eivät isänkanssa enään kotona pärjänneet. Molemmat jo edesmenneitä.

Mutta oliko kohteliaampaa, kuin hän oli. Hellyyttä kaipaava, ystävällinen ja toiset huomioon ottava, itsenäinen. Rakasti tanssia, laulua ja esiintymistä, miten häneen olisi piänyt suhtautua, muuten kun ihmiseen, ihminen siinä missä me muutkin. elkäämme olko niin ennakoluuloisia. pihlaja

04.02.2012 18:45

Tähän on mielestäni helppo vastata.

Työpaikallani oli useinkin harjoittelemassa, osapäivätyössä kehitysvammaisia, tulevaa koulutustaaan varten. He olivat hyvin tarkkoja, säännöllisiä, iloisia, hyvin työyhteisöön sopeutuvaisia. Myös nopeasti oppivaisia. Heillä oli vahva oma tahto. "Osasivat" taidon myös olla erimieltä. Neuvottelemalla päästiin  yleensä aina opetustilanteissakin hyvään lopputulokseen. Minä pidin heistä ja oli toisaalta haastavaa olla mukana monissa tilanteissa heidän kanssaan. Se oli itselle opettavaista ja tarpeellista, että oppisimme ymmärtämään heitä, kuin ketä hyvänsä uutta henkilöä.

04.02.2012 22:17

Jaa että pitää oikein suhtautua ihan erikseen,oikein vihaksi pistää välillä tämä ihmisenä olo!

05.02.2012 00:30

Suhtaudun kehitysvammaisiin ja vammaisiin ihan samalla tavalla kuin muihin. Tietysti otan huomioon erityistarpeet.

05.02.2012 13:40

Meilläkin on lievästi kehitysvammainen 26 kesällä täyttävä poika. Hän pääsi vuosi sitten muuttamaan tukiasuntoon. Viihtyy siellä tosi hyvin. Tekee koulun keittiöllä 4 tuntista työpäivää. Viihtyy sielläkin oikein hyvin ja työntekijät tykkää kovasti. Minullakin oli jännitys että mitenkä sopeutuu omaan asuntoon. Ite sitä kyllä rupes kyselemään. Suhtaudun heihin kuin muihinkin ihmisiin. Ovat hyvin tarkkoja ja ahkeria työssään .Minkä oppivat sen tekevät tunnollisesti.

06.02.2012 00:16

Kuinka nyt ihmisiin suhtaudutaan,asiakaspalvelualalla työtä 30v. tehneenä suhtaudun kaikkiiin ihmisiin normaalisti ja ystävällisesti huomion tietysti heidän erikoistoiveensa ja pyrin olemaan ihminen ihmiselle..pipsa

25.02.2012 11:20

Veljeni oli kehitysvammainen ja sain kokea lapsuudessa kuinka terve lapsi jää sairaan varjoon.

En halua olla tekemisissä kehitysvammaisten kanssa. Mielestäni on väärin tieten tahtoen saattaa maailmaan vammainen ihminen, hänen itsensä sekä yhteiskunnan vuoksi.

25.02.2012 20:59

 

rianne
2012-02-25 11:20

Veljeni oli kehitysvammainen ja sain kokea lapsuudessa kuinka terve lapsi jää sairaan varjoon.

En halua olla tekemisissä kehitysvammaisten kanssa. Mielestäni on väärin tieten tahtoen saattaa maailmaan vammainen ihminen, hänen itsensä sekä yhteiskunnan vuoksi.

 

Et voi olla tosissasi rianne,tai voit tietysti.Mutta en kyllä lausuisi noin veljestäni koskaan.Enkä siskoistani,maksakoon he tai minä yhteiskunnalle vaikka hunajaa mehiläisen perseestä

25.02.2012 21:11

anelma55
2012-02-05 13:40

Meilläkin on lievästi kehitysvammainen 26 kesällä täyttävä poika. Hän pääsi vuosi sitten muuttamaan tukiasuntoon. Viihtyy siellä tosi hyvin. Tekee koulun keittiöllä 4 tuntista työpäivää. Viihtyy sielläkin oikein hyvin ja työntekijät tykkää kovasti. Minullakin oli jännitys että mitenkä sopeutuu omaan asuntoon. Ite sitä kyllä rupes kyselemään. Suhtaudun heihin kuin muihinkin ihmisiin. Ovat hyvin tarkkoja ja ahkeria työssään .Minkä oppivat sen tekevät tunnollisesti.

Hyvä anelma,mutta tokihan suhtaudumme heihin,kuten meihin muihinkin,ilman kustannuslaskelmia.

JA OLLAAN MUUTENKIN IHMISIKSI

26.02.2012 09:21

Maksim, voin kyllä lausua mitä ajattelen, se lienee palstan tarkoitus.

Sinäkin voit, vaikka et tiedä ilmeisesti omakohtaisesti asiasta hölkäsen pöläystä. Vai tiedätkö?

Voisitko sinä isänä(?) sanoa terveelle lapsellesi että vammainen lapsesi ei olisi koskaan tehnyt noin tuhmasti kun terve lapsi teki jotain mitä terveet tekevät normaalisti? Myös läheltä nähneenä, tuo elämä ei ole helppoa sille vammaisellekaan.

26.02.2012 09:28

Lisäksi vielä se että kun kehitysvammaisia aletaan laittamaan työelämään "oikeisiin" töihin ja siinä sitten oman kiireisen työn ohella näytät kädestä pitäen joka ainut päivä ja kerrot rautalangasta vääntäen asiat uudelleen mitä heidän pitää tehdä, alkaa olla tunne ettei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun omat työtkin pitäisi ehtiä tekemään sen 8 tunnin sisään. Tuo kohdalleni osunut työkokeilu onneksi loppui mutta kuinka moni teistä suostuisi siihen? Maksim varmaan innolla?

26.02.2012 14:15

Luin nyt vasta tätä keskusteluaihetta ja kammoksun riannen suhteutumistapaa kehitysvammaiseen. Mieheni perheessä oli vanhin lapsista kehitysvammainen poika, ei koskaan oppinut edes puhumaan ,vaikka muuten oli fyysisesti normaali. Anoppini hoiti hänet kolmen muun lapsen ohella aina siihen saakka, kun voimat riittivät ja sen jälkeen hänet sijoitettiin kehitysvammaisten hoitolaitokseen Suojarinteelle, jossa hän sitten yhtenä päivänä nukkuikin pois päiväunien aikaan. Eikö ole luonnollista, että vanhemmat suhtautuu perheessä tällaiseen erikoislapseensa erillailla kuin terveenä syntyneeseen? Miten siitä voi jäädä terveelle lapselle traumoja, jotka vaikuttavat vielä tänäkin päivänä jonkun ihmisen negatiiviseen suhteutumiseen kehitysvammaisiin. Pitäisikö se kuulu rodunjalostamisoppi taas saada jalansijaa seassamme niin, että vaan terveet yksilöt sallitaan syntyä keskuuteemme? Maksimilla on sentään tervettä inhimillisyyttä matkassaan, josta häntä kiitän.