Kiitos kaikille teille, jotka olette luovuttaneet vertanne! Arvostan ja kunnioitan tekoanne!
Nyt kun lapsenlapseni tarvitsee verituotteita eri muodoissa lähes päivittäin, olen tajunnut miten tärkeää on vapaaehtoisten verenluovutus.
Tietenkin toivon, että mahdollisimman monet kävisivät luovuttamassa. Itse en enää ikäni takia voi luovuttaa. Olen mennyt SPR:n talkoisiin keittämään kahvia verenluovutustilaisuuksiin.
Pienellä vaivalla pelastamme ihmishenkiä ja mahdollistamme sairauksista tervehtymisen.
.....Se on pienestä kiinni. Kerronpa tarinani verenluovutuksesta. Työkaverini saivat minut ylipuhuttua, että minäkin meni tomerana tyttönä verenluovutukseen 1970 luvulla. Minulla on vähän harvinaisempi veriryhmä. No ensin tietenkin otettiin verikoe, HB 120, rautatabletti purkki kouraan, syö nuo ja tule sitten uudelleen. Voin kyllä tunnustaa, että se jäi siihen yhteen kertaa.Nyt te tietenkin heti kirjoitatte, miksi, miksi.
Ei siitä olisi tullut myöhemminkään mitään, sillä arvot pysyivt n. samoissa luvuissa. Nyt vasta on parempi ja ikä ja lääkitys vastassa. Mutta olen iloinen. että te jotka voitte, niin luovutatte verta, ja he jotka sitä tarvitsevat saavat.
Hienoa, että lapsenlapsesi saa apua ja toivon sydämestäni, että siitä on apua. Lämmöllä pihlaja
Luovutin verta toistakymmentä vuotta. Tuli sairaus joka esti jatkamisen, harmitti, mutta olin kuitenkin tyytyväinen että ehdin senkin aikaa luovuttaa, O+ veri kun ensihätään käy monelle.
Minun veri ei myöskään kelvannut ennenkuin eläkkeellä,joten en kerinnyt montaakymmentä kertaa luovuttaa.
Muistan nuorena vuorotyössäollessa työpäällikkö innosti meitä verenluovutukseen.Niin me nuoret tytöt sitten joukolla mentiin,minä en koskaan päässyt luovuttamaan,sain joka kerta rautatapletit mukaani.
Jossain olen lukenut aikomuksesta jatkaa luovutusikää pidemmälle.Nykyisin antavat kuulema rautataplettipurkin mukaan joka luovutuskerta. On kuulema ehdottomasti oikein syödä myös ne ,luovutuksen jälkeen.