Syöpä on pelottava sana, joka koskettaa yleisyytensä vuoksi suurimman osan ihmisistä elämää ainakin välillisesti. Studio55.fi uusii syöpää käsittelevän lähetyksen ja nettikokonaisuuden. Haastatteluista korostuu vertaistuen merkitys syöpään sairastuneelle. Onko syöpä koskettanut jollain tapaa sinun elämääsi? Pelkäätkö tautia?
Pelottava vihollinen ,jota en toivo missään tapauksessa elämääni,enkä perhepiiriini.Liian monta vienyt ja liian moni taistelee sen kanssa.

Onhan se kamala sanana jo,itse olen sairastanut rintasyövän 2001.Olihan se aikamoinen kokemus.Äit sairasti edellisenä vuonna,hänkin selvisi siitä.Luojalle kiitos!Sen jälkeen sitä on laittanut elämänarvot uusiksi.Hyvää kesän jatkoa kaikille"kohtalontovereille"ps.voi laittaa postia,vaihdan mielelläni kuulumisia:)
Syöpä sanana on edelleen pelottava,mutta harvemmin nykyään enää kuolemantuomio. Olin sairaalassa koepalan ottoa varten, se otettiin kevyessä nukutuksessa. Sama toimenipide oli tehty aiemminkin, ei mitään pelättävää. Aloin herätä nukutuksesta, lääkäri tuli sanomaan jatketaan leikkausta, näyte oli pahanlaatuinen. Seuraavan kerran, kun heräsin oli rinta poistettu, mutta siinä meni mukana syöpäkin. En ehtinyt huolestua kovasti. Muistan, että pahimman järkytyksen koin odottaessani ensimmäisen näytteen tulosta. Tämä ei ole nykyajan käytäntöä, leikkauksesta on ensi syksynä 25 vuotta. Saan kiittää terveyskeskus lääkäriä, joka passitti heti sairaalaan. Olen syövän osalta saanut saanut paljon terveitä vuosia. Toivon, että meitä onnellisia tulee paljon lisää. Ja että tauti saadaa lopulta selätettyä. Alida
Sisareni rintasyöpä havaittiin varhaisessa vaiheessa,pääsi nopeasti leikkaukseen,jossa ei tarvinnut koko rintaa poistaa.Sytostaatti hoidoista selvisi hienosti nyt kaksi sädehoitoa jäljellä.Pirteä, elämänhaluinen kuten aina ennenkin.Hän on sanonut moneen kertaan;"Päätin, etten jää potemaan tautia "makoilemalla,vaan teen kaikkea voimieni mukaan" Voimia ja positiivisuutta hänellä onkin riittänyt!! Ulkopuolinen ei ehkä huomaisi hänen sairauttaan muutoin kuin hiuksista(peruukista)jos siitäkään.Hiukset kasvavat hyvää vauhtia
Voimia Teille kaikille,joita sairaus tavalla tai toisella koskee.
Helleterveisin -jatta/revontulet
Minulla oli 37-vuotiaana kummallisia vaivoja, kävin terveyskeskuksessa muutaman kerran niitä ihmettelemässä. Nuori naislääkäri tunnusteli sitten kaulan aluetta ja laittoi kiireellisenä yliopistolliseen sairaalaan. Todettiin kilpirauhassyöpä, leikattiin ja radiojodihoidettiin. Lääkitystä haettiin ja seurattiin kuukausia, sopivan annostuksen löytäminen vie useimmilla jonkin aikaa.
Löysin sattumalta ilmoituksen kilpirauhasyhdistyksen perustamisesta pääkaupunkiseudulle. Lähdin tilaisuuteen, sain paljon tietoa. Sittemmin muutin länsirannikolle ja siirryin paikalliseen yhdistykseen.
Vertaistuki, erilaiset luennot ja tiedotteet olivat ja ovat kullan arvoisia.
Tervehdys, ystävät.
On omakohtaista kokemusta syövästä. Syöpäni löytyi seulontamammografiassa syksyll 2006.Niinhän se meni ensin tuli kirje,, teiltä on havaittu jotain poikkeavaa,, pyydämme tulemaan uusinta kuvaukseen, niin menin, sitten tehtiin myös ultratutkimus ja seuraavaksi otettiin paksuneulanäyte.Vastausta siitä sai odottaa jonkin aikaa,, olin töissä en kertonut kellekkään mitään, mietin vain tykönäni,, kaksi vastaus vaihtoehtoa on,, valmistauduin kuulemaan , että se on syöpä..Ja niinhän se oli. Olihan se vähän "isku vasten kasvoja", mutta ei se mitenkään mahdoton tilanne ollut. Jo siinä päätin ,että nyt ETEENPÄIN tästä. En jäänyt hetkeäkään murehtimaa, leikkausta odotellessa aloin lenkkeillä ja liikkua enemmän, jotta selviäisin hoidoista paremmin. Hoitojen aika tuli. Leikkaus oli osapoisto, ei levinnyt imusolmukkeisiin, kasvain pieni ja gradus 2, siis ennuste oli niistä luettavissaa.aika hyvä..Leikkaus onnistui, sytostaatti ja sädehoidot seurasivat aikanaan. Kyseessä oli hormonipositiivinen syöpä, jonka hoitoon syön liitännäislääkettä yhteensä 5 v. Vielä on aikaa jäljellä.Paranemista auttoi positiivinen mieli ja elämänasenne sekä ystävä joka oli huonekaverini saman asian takia. Joka päivä tsemppasimme toisiamme, joko kännykällä tai sähköpostilla. Syöpä toi kuitenkin monta hyvää asiaa elämääni, joita ei ehkä olisi tullut toteutettua, jos en olisi sairastunut. Yksi ainoa elämä,, olen kiitollinen siitä.
Iloa ja rakkautta kaikille! <3
auringonkukka