Tänään aiheenamme on vuorovaikutus. Ohjelmassa keskitytään esiintyjän ja yleisön väliseen vuorovaikustussuhteeseen. Netissä pohdimme vuorovaikutustaitojen merkityksestä parisuhteessa. Osaatko sinä ilmaista itseäsi rehellisesti? Jos pahoitat mielesi, kerrotko syyn kumppanillesi tai ystävällesi, vai nieletkö helposti harmisi?
Useimmiten varmaan ja ainakin pitkissä liitoissa, jotenkin oppii luovimaan ja silti ilmaisemaan oman kantansa asioihin.
Ainakin uskon niin, että en silti lipsu omasta kannastani liikaa, vaikka annan helpommin periksi. Tuon selkeästi oman kantani silti esiin ja jos siltä tuntuu, antaa vaan pakkua ja ei siihem mikään hajoa suhteessa.
Riitelyhän myös puhdistaa ilmaa:)
En ota kantaa osaanko riidellä rakentavasti. Kuitenkin toivoisin erimielisyyden tullen edes keskustelemaan asiasta,jotka usein onkin vaan väärinymmärrettyjä.Näitä on etenkin naisten keskuudessa,mutta kohdalleni on osunut pari naishenkilöä elämäni varrella,jotka ei näytä naamaansa ja pyynnöistä huolimatta ei saa kontaktia,nämä on mielestäni harmillisimpia.Olisin halukas tapaamaan ja asiasta saamaan todellisen kannan,molempien kannalta katsottuna,vaikka se olisikin erilainen,mutta aina pitäis pystyä keskustelemaan ja se on ainut tapa mielestäni säilyttämään mielenrauhan.
Minun kohdalleni ei ole osunut mieshenkilöä joka sulkeutuisi puhumattomaksi erilaisten mielipiteiden vuoksi.Puhevälit on säilyneet kaikista riidoista huolimatta ja rakkauden loputtua on puheyhteys ja ystävyys säilynyt.
"vanha konsti on laskea ensin kymmeneen - niin ei tule niin paljon sanottua - jota sitten saa jälkikäteen katua ..
Olisi hyvä jos ei koskaan tarvitsisi riidellä kenenkään kanssa. Sopu on ihanaa. Jos kuitenkin tulee sanomista, voisi senkin sanoa kauniisti ja humoristisesti, niin viesti menee paremminkin perille.
Itse en ole siinä maailmanmestari, mutta opettelen ja yritän . Pahasti sanominen jättää ikuiset arvet,kannattaa miettiä, mitä suustaan päästelee.
Vaikein tilanne on mielestäni silloin, kun henkilöillä on ilmiselvästi kaunaa,toimitaan jotenkin provosoivasti,mutta ei oikein pääse mihinkään kiinni,että asiaa voitaisiin käsitellä. Se syö miestä ja naista myös.
Riitely.
Joskus kunnon riitely huutoineen, on kuin syväpuhdistus sisimpäämme. Voi purkaa paineita, jota me varmaan jokainen silloin tällöin tarvitaan. Mykkäkoulu on kaikkein pahin riitelemisen muoto, vaikka tunnustan, että sitäkin tulee joskus käytettyä, kun kaveri ei osaa lukea kaikkia ajatuksiani. Kaverihan on tyhmä,-enhän minä...":)))
Oman läheisen kanssa osaa ja saa riidellä rakentavasti.Tosin siinäkin riidassa ensin ollaan jälkeenpäin hiljaa ja sitten se hellempi osapuoli katuu ja pyytää anteeksi, ja asia on sillä selvä ja suhde parani. Läheisen ystävän kanssa on syytä välttää riitaa kokonaan, se on kokemuksen kautta opittua. On parempi olla sanomatta vastakkainen mielipide, ja vaihtaa keskusteluaihetta. Jos kuitenkin läheiselle ysävälle tuli sanottua epäsopivaa tai epäkohteliasta, sen muistaa sanoja itse, ja viimeistään kahden päivän päästä ottaa yhteyttä ja pyytää anteeksi. Ai, miten suloista onkaan ystävyys silloin.